Bloggaustauko ohi

Erinäisten kiireiden takia tuli pidettyä taukoa kirjoittelusta.

Nyt taas kuitenkin jatkuu, tosin joulun alla ehkä pidän pienen loman. Jollen ole töissä, siis.

Lukijat voivat kyllä ehdottaa aiheita jotka kiinnostaisi, koska on hauskaa kirjoittaa aiheista mitä ei tule itse välttämättä miettineeksikään.

Varekseksi Vareksen paikalle

Törmään aina välillä kysymyksiin siitä että miten kukaan päätyy tälle alalle. Lyhyt vastaus olisi että "puoleksi vahingossa". Pidempää vastausta varten otan pohjaksi kysymykset jotka esitettiin aiemman postauksen kommenteissa.

Huomasin, että pidätte yksityisetsivätoimintaa käsittelevää blogia. Koska yksityisetsivän työt kiinnostavat minua suuresti, haluaisin esittää muutaman kysymyksen:

Kuinka helppoa alalle on ylipäätään päästä? Onko välttämätöntä olla kontakteja vai voiko toimintaan ryhtyä jo melko pienen "taustahenkilöryhmän" tuella?

Minkätyyppistä luonnetta yksityisetsivänä toimiminen vaatii/edellyttää? Onko tietynlainen "nuuskijanluonne" olennaisinta vai tarvitaanko myös jonkinasteista "varesmaisuutta"?

Kuinka hyvin alalla voi työllistää itsensä? Kuinka toimeksiantojen määrä jakaantuu yksityisten ihmisten ja yritysten välillä?

Liittyykö työhön sen luonne huomioon ottaen mitään olennaisia vaaratekijöitä? Onko työssä riskiä joutua esim. väkivallan uhriksi?

Alalle pääseminen on erittäin helppoa. Muuta ei tarvitse kuin sen verran lukupäätä, että saa suoritettua vartijakoulutukset. Se on se minimivaatimus sille, että voi tehdä töitä yksityisetsivänä. Työpaikat taas ovat melko harvassa siksi että alalla ei ole kuin muutama firma jolla on useampi työntekijä ylipäätään: minulta on pariin otteeseen kyselty töitä ja en ole sellaisia voinut kenellekään tarjota tähän mennessä. Ehkä joskus tulevaisuudessa voinkin.

Jos opiskelee lain vaatimat kolme osioita turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnosta, voi perustaa yrityksen ja hakea vartioimisliikelupaa. Totuus on ikävä kyllä se että todennäköisyys menestyä jos kylmiltään lähtee alalle on aika pieni. Jos taas on paljon kontakteja ja paljon asiakkaita tiedossa samantien kun avaa toimistonsa ovet, mahdollisuudet paranevat olennaisesti. Kontakteja kannattaa olla, siis. Erityisesti kun koskaan ei tiedä että minkälaista apua saattaa joltakulta tarvita.

Työ vaatii tiettyä asennetta: työajat vaihtelee radikaalisti, iso osa töitä menee lähinnä odotellessa että jotain tapahtuisi ja jostain syystä kaikki kenttätyö vaatii aina ajamista kaatosateessa. Miksi näin on, en tiedä. Nokkeluus, hyvät yleistiedot ja kyky hankkia tietoja sieltä sun täältä on ne perusasiat mitä minä hakisin yksityisetsivästä. Kyky oppia uutta on aina myös plussaa: itse olen saanut tänä vuonna perehtyä moneen uuteen asiaan, kuten esimerkiksi älypuhelimien sielunelämään. Vares-kirjoista kannattaa oppia se että Vares yleensä tekee työnsäkin eikä pelkästään ryyppää. Juoppo sekundapoliisi on vähän niinkuin mennyttä maailmaa.

Alalla voi työllistää itsensä juuri niin hyvin kuin osaa markkinoida. November Securityllä on kohtuullisen hyvä markkinointitiimi ja olemme osanneet avata uusia markkinoita alueilta missä turvallisuusbisnes ei ole perinteisesti toiminut. Tällä hetkellä minua työllistää eniten yksityisasiakkaat, mutta toivomus olisi toki lisätä yritysasiakkaiden määrää mahdollisimman paljon.

Yksityisetsivän työssä, niinkuin missä tahansa työssä, on tietty väkivallan riski läsnä. En kuitenkaan menisi liioittelemaan sitä, koska suurimmat riskit taitaa liittyä siihen että joutuu autoilemaan paljon. Meinasin myös eilen liukastua loskassa asiakastapaamisen jälkeen. Autossa istuminen käy toki myös selän päälle helposti. Jos saa vaikka tutkimuksen kohteelta kuonoonsa, todennäköisyys on sen puolella että on mokannut jotenkin. Itse olen pitänyt sitä linjaa, että jos vaikka seuranta vaikuttaa siltä että kohde on siitä tietoinen, pistän siltä päivältä pillit pussiin. Se vähentää riskejä olennaisesti.

Extremhögern som säkerhetshot

Traditionellt har den privata säkerhetsbranchen fokuserat sig inom preventation av traditionell brottslighet, men tiderna ändras även i Finland. Just nu anser jag personligen att det mest seriösa hotet som riktar sig mot politiska aktörer är extremhögern i Finland.

Trenden har inom tidperioden 2007-2011 varit att extremhögern har blivit mera organiserad än tidigare, och istället för att strida mot andra politiska extremiströrelser och inom sina egna organisationer, har nu hotet riktats utåt.

De aktörer som kan anse sig bli utsatta för extremhögern:

• traditionella politiska organisationer, både från högern och vänstern
• organisationer som har att göra med invandring och invandrare
• organisationer för sexuell jämlikhetsarbete
• företag som ägs av invandrare

Naturligtvis blir även individer från dessa organisationer utsatta för hot och möjlig våld. Tills vidare har vi inte i Finland sett aktioner riktade mot specifikt individer, men till exempel i Sverige har Svenska Motståndrörelsen utfört åtminstone ett politiskt mord.

Extremhögerns repertoar är som följer:

• Mordbrand
• Anfall med pepparspray och motsvarande
• Gatuvåld
• Vandalism
• Att skapa allmän rädsla

En metod som extremhögern använder sig av är hot som är tyvärr svårare att dokumentera, eftersom en stor del av dessa fall aldrig kommer varken till polisen eller median. Politiker, journalister, forskare och andra offentliga personer har blivit hotade av extremhögern inom de senaste åren.

I median har alla dessa fall inte blivit kopplade till extremhögern, men väldigt långt kommer man med att studera modus operandi, alltså hur attentat utförs. Till exempel detta fall har inte blivit officiellt bundet till extremhögern i Finland, men metoden som användes motsvarar det som användes i Pride 2010.

Naturligtvis måste man också nämna händelserna i Norge som ideologiskt kompatibla med extremhögern i Finland.

Som studieobjekt karakteriseras extremhögerns aktioner i Finland av två saker: amatörmässighet och våldsamhet. Aktionerna och attentaterna som har utförts i Finland har inte varit speciellt raffinerade, men de har varit våldsamma. Om man vill göra en jämförelse med andra extremorganisationer i Finland, som till exempel EVR, så har extremhögerns aktioner varit våldsamma med våld som ett mål i sig. De andra extremorganisationerna i Finland gör praktiskt taget aldrig våldsaktioner, även om det kan finnas en risk i aktionerna för det. De andra organisationerna i Finland har koncentrerat sig kring att skapa ekonomiska förluster för sina offer. Extremhögern tar inte heller skulden för sina aktioner, utan när en medlem av en organisation blir arresterad, så tar medlemmer personligen ansvar för aktionen utan att utpeka organisationen.

Våldet motiveras genom att extremhögern ser sig att vara i krig med samhället.

Från säkerhetsbranchens synvinkel, de tre viktigaste sakerna som måste tas i beaktning i kontextet av extremhögerns hot är dessa:

• man måste känna till extremhögerns modus operandi
• identifiering av hotbilden och riskerna i förhand
• användning av säkerhetsplanering före hotbilden realiseras
  

Äärioikeisto turvallisuusuhkana Suomessa

Perinteisesti yksityinen turvallisuusala on keskittynyt lähinnä tavanomaisen rikollisuuden torjuntaan. mutta maailma muuttuu ja turvallisuusalankin pitää muuttua. Tällä hetkellä näkisin, että vakavimman tyyppinen uhka joka suuntautuu poliittisiin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin on äärioikeiston luoma uhka.

Nousevana trendinä äärioikeiston toiminnassa on se, että kyse ei ole mistään ääriliikkeiden välisestä nahistelusta, mikä on ollut perinteistä muualla maailmassa. Väkivaltaiset teot ja attentaatit suuntautuvat sellaisia ihmisiä ja organisaatioita vastaan, jotka koetaan vihollisorganisaatioiksi.

Suomessa on helppo kategorisoida ne organisaatiot joita vastaan äärioikeisto toimii:

• Perinteiset poliittiset järjestöt, sekä vasemmalta että oikealta
• Maahanmuuttoon liittyvät organisaatiot
  
• Seksuaaliseen tasa-arvoon liittyvät organisaatiot
• Maahanmuuttajien omistamat yritykset
  

Luonnollisesti äärioikeisto ottaa kohteekseen myös yksilöitä jotka toimivat näissä järjestöissä. Toistaiseksi sellaisia konkreettisia hyökkäyksiä ei ole vielä nähty Suomessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa Svenska motståndsrörelsen on syyllistynyt ainakin yhteen poliittiseen murhaan.

Mitä sitten äärioikeiston repertuaariin kuuluu?

• Polttopullot
• Pippurisumutteilla ja vastaavilla tehdyt iskut
  
• Katuväkivalta
• Ilkivalta
• Yleinen pelon herättäminen
  

Vaikeammin dokumentoitavissa on myös erilaiset uhkailut, joiden kohteeksi on joutunut poliitikkoja, journalisteja, tutkijoita ja muita julkisuuden henkilöitä. Itselleni useampi on kertonut joutuneensa moisen kohteeksi.

Julkisesti kaikkia tekoja ei ole kuitenkaan liitetty suoraan äärioikeistoon. Tekotapojen kevyt analyysi kuitenkin paljastaa sen että taustalla on sama ryhmä. Esimerkiksi tälle ei ole vielä löytynyt syyllistä, mutta tekotapa viittaa vahvasti äärioikeistoon.

Luonnollisesti ei voida olla mainitsematta Utöyan tapahtumia jotka liittyy samaan mielenlaatuun kuin Suomessa tehdyt äärioikeistolaiset rikokset.

Ydinsanat mitkä kuvaavat sekä Suomessa että Ruotsissa tehtyjä tekoja ovat seuraavat: amatöörimäisyys ja väkivaltaisuus. Mitään erityisen hienostunutta toimintaa Suomessa äärioikeisto ei osaa harjoittaa. Sen sijaan pitääkin huomata että väkivaltaa harjoitetaan sen itsensä takia ja iskuista ei julkisesti kanneta vastuuta. Muut Suomessa toimivat ääriliikkeet tai proto-ääriliikkeet kuten EVR ovat yleensä tiedottaneet avoimesti esim. tekemistään turkistarhaiskuista. Kannattaa myös pitää mielessä se, että suoraa ja suunnattua väkivaltaa muut Suomessa toimivat liikkeet eivät harjoita, vaikka toiminnasta seuraisikin vaaratilanteita. Muiden ääriliikkeiden toiminta suuntautuukin yleensä taloudellisten vahinkojen aiheuttamiseen.

Äärioikeisto katsoo olevansa sodassa nyky-yhteiskuntaa vastaan. Sillä motivoidaan väkivalta ja vihakampanjat.

Miten sitten turvallisuuspuolella reagoida äärioikeiston toimintaan? Lyhyt checklist:

• pitää tuntea äärioikeiston modus operandi
• riskien tunnistaminen etukäteen
  
• turvallisuussuunnittelu peliin ennenkuin joutuu kohteeksi

Pelottaako?-artikkelisarja koottuna

Tässä näppärästi linkit jokaiseen osaan artikkelisarjaa. Jos vaikka joku haluaa tätä levittää eteenpäin tai jotain, tai jos haluaa lukea sarjan kronologisessa järjestyksessä läpi.

1. Uhanalaisuuden kategorisointi
2. Tuuli viestin tuo
3. Perusasiat kuntoon
4. Turvakiellot ja niiden hankkiminen
5. Varautumisen viisaus
6. Älä tee näitä virheitä
7. Loppujen lopuksi

Pelottaako? osa 7: Loppujen lopuksi

Suurimman osan ajasta uhkauksia tulee vain jonkin aikaa, kunnes uhkailija rauhoittuu. Harvinaisia poikkeustapauksia on toki olemassa, mutta kannattaa pitää mielessä se että elämä jatkuu tavallista rataansa ennemmin tai myöhemmin.

Pelottaako?-artikkelisarjan tarkoitus on ollut antaa uhreille työkaluja ja neutraali näkemys siihen mistä on kyse ja miten voidaan välttää asiaan liittyviä riskejä. Syvällisempi tarkastelu aiheesta tulee löytymään pikaoppaasta, jonka November Security yhteistyökumppaneineen julkaisee ilmaiseksi tämän vuoden lopusta.

Aihepiiri on sen verran laaja, että näissä seitsemässä osassa saatiin lähinnä pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Toivon kuitenkin että näistä voi jollekulle olla hyötyä, riippumatta siitä päätyykö tämä joku asiakkaaksemme vai ei. Kaikki tapaukset ovat aina omanlaisiaan, mutta yhteneviä piirteitä löytyy aina: siksi yleispätevät työkalut tehoavat aina samalla tavalla näihin tapauksiin.

Enää ei tarvitse pelätä.

Pelottaako? osa 6: Älä tee näitä virheitä

Ongelmallisimmat tapaukset uhkausjutuissa on yleensä yksityiselämän puolelta. Julkisesta toiminnasta johtuvat uhkaukset on monesti helpompia käsitellä minun perspektiivistäni, koska niissä yleensä tehdään vain yksi virhe: ei suhtauduta oikein heti alusta alkaen. Käytännön tasolla ei siis tehdä mitään ennenkuin tapahtuu vähältä-piti-tilanne.

Yksityiselämästä johtuvien tapausten puolella taas sitten minulle monesti tulee fiilis sanoa asiakkaalle "Jos et olisi tehnyt tätä, tätä ja tätä, minun työni olisi nyt paljon helpompaa ja sinulla olisi vähemmän ongelmia."

Niinkuin tykkään sanoa, kadunmies on aina väärässä. Uhkatilanteita pitää hoitaa niin että on aina kaksi asiaa mielessä: se ettei oma toiminta lisää riskiä uhan toteutumiselle ja niin että oma oikeusturva pysyy kunnossa. Primitiivireaktioilla ei ole sijaa tässä, eikä myöskään minkäänlaisella omankädenoikeudella.

Vaikka kuinka tekisi mieli, älä tapaa uhkaajaasi vaikka hän pyytäisi sitä ihan rauhallisesti. Jos on ihan pakko tavata uhkaaja, tavatkaa julkisella paikalla ja ota ainakin kaksi todistajaa mukaan. Mieluusti vielä neutraaleja todistajia, kuten vaikka lakimies tai turvamies. Ei missään nimessä mitään kuumakalleja jotka saattavat ryhtyä huutelemaan ja tappelemaan siinä paikassa.

Jos joku ystävä, sukulainen tai työkaveri sanoo että voi vähän soitella uhkailijalle tai vastaavaa, kieltäydy. Oman oikeusturvan kannalta se ei koskaan ole hyvä tai fiksu ratkaisu, ja siitä ei ole koskaan hyötyä.

Jos joku tuttu vihjailee että saattaisi tuntea jotain moottoripyöräharrastajia joita voisi toimeksianto kiinnostaa, kieltäydy ja mieluummin vielä katkaise välit sellaiseen ihmiseen. Syytä ei varmaan erikseen tarvitse sanoa.

Äläkä mene uhkailijan pihalle huutelemaan tai vääntelemään autosta peilejä irti.

Kaikki mitä väkivallankin uhan alla tehdään, pitää tehdä lakien ja asetusten mukaisesti. "Korpilaki" ja omankädenoikeus on rikollisille. Vaikka kuinka käykin hermoille, käyttäydy asiallisesti ja niissä puitteissa kuin mitä laki sallii. Loppupeleissä sillä ratkaistaan nämä ongelmat.

Pikkujoulukausi ja huulipunat kauluksessa

Pikkujoulukauden teema meidän alallamme on yleensä uskottomuustutkimukset. Huulipuna kauluksessa paljastaa salasuhteen yleensä vain elokuvissa. Tässä pieni checklist jota voi miettiä jos epäilykset kumppanin uskollisuudesta on heränneet.

1. Onko kumppanisi löytänyt yhtäkkiä uuden harrastuksen, johon menee useampi tunti aikaa per viikko?
2. Onko kumppanisi löytänyt sivuduunin, joka ei tunnu kuitenkaan tuovan lisää rahaa talouteenne?
3. Aloittiko kumppanisi yhtäkkiä liikuntaharrastuksen, vaikka aiemmin hän on ollut pelkästään penkkiurheilija?
4. Unohtaako hän usein kaupassa käydessään jotain, ja kesken illan on pakko lähteä tunnin reissulle hakemaan kioskilta jotain?
5. Löytyykö vaatekaapista uusia vaatteita, vaikka normaalisti sinä ostat hänelle vaatteet?
6. Onko seksi alkanut yhtäkkiä kiinnostaa vähemmän tai enemmän?
7. Osteleeko kumppanisi usein lahjoja "työkavereille" tai "asiakkaille"?
8. Käyttääkö hän yhtäkkiä korua, kelloa tai solmiota jota sinä et ostanut hänelle?
9. Alkaako tulla yhtäkkiä paljon ylitöitä tai liikematkoja, joiden aikana hän ei ole tavoitettavissa?
10. Sanooko hän viettävänsä iltaa kavereiden kanssa vaikka aiemmin baarireissut tyttö/poikaporukassa oli harvinaisempia?
11. Vaihtuuko hiusväri ja kampaus muodikkaampaan yhtäkkiä?
12. Poistuuko hän huoneesta kun puhelin soi tai sulkeeko hän yhtäkkiä puhelimen kun astut huoneeseen?
13. Löytyykö yllättäen vessan kaapista tai yöpöydän laatikosta kondomeja, vaikka olette käyttäneet muuta ehkäisyä yhdessä?

Tuossa on muutama hyvä vihje siitä että kyllä, sinua petetään. Keskimäärin, jos noista kolme tai neljä osuu kohdalleen, saattaa olla syytä epäillä kumppanin uskollisuutta. Silloin voi esimerkiksi soittaa puhelinnumeroon 045-8716440, ja kysyä minulta neuvoa.

Tietovuotoja ja jääräpäisyyttä

En tosiaankaan ole mikään tietoturvan erityisspesialisti, mutta jotain minäkin aiheesta tajuan. Viikonloppuna paljastui toistaiseksi suurin tietovuoto maamme historiassa. Paskempi juttu, 16 tuhatta nimeä vuotanut ja kukaan ei oikein tunnu tietävän jutusta mitään konkreettista vielä tässä vaiheessa. 

Paitsi Uudessa Suomessa blogaava Pekka Siikala. Normaalioloissa tässä kohtia olisi linkki Siikalan blogiin, mutta nyt ei ole. Nimittäin syystä tai toisesta Siikala ei usko että tuollaisilla tietomurroilla olisi mitään merkitystä, joten Siikala pisti sitten blogissaan levitykseen omat henkilötietonsa. Eipä siinä mitään, kyllähän niitä saa itse levittää jos haluaa. 

Siikalan mukaan logiikka menee niin, että kyllä henkilötiedot saa selville jos haluaa ja rikollisilla on keinonsa. Tottahan tuokin on, mutta yhtä typerä ajatus se on kuin vanha hokema "lukot on rehellisiä ihmisiä varten". Keskimäärin ketään ei kiinnosta erikseen lähteä selvittelemään jonkun Aarni Avensiksen tai Taina Talbotin henkilötietoja. Henkilötietoja nyysivät rikolliset vievät just ne henkilötiedot jota helposti saa hankittua. Samalla tavalla kuin murtovaras menee siihen asuntoon johon on helpointa mennä.

Siksi: älkää pistäkö sitä henkilötunnusta julkiseen levitykseen. 

Lehdistötiedote 4.11. 2011

November Security & Investigations Oy aloittaa yhteistyön Barbwire Oy:n kanssa.

Barbwire Oy on tunnettu yksityisestä turvakodistaan ja turvamiespalveluistaan. November Security & Investigations keskittyy tuottamaan yksityisetsiväpalveluita sekä turvallisuuspalveluilta yksityishenkilöille ja pk-yrityksille.

Uusi yhteistyö lisää November Securityn valmiuksia tarjota toimivia täsmäratkaisuja tilanteisiin jossa asiakas kokee väkivallan uhkaa.

Lisätietoja:

Operatiivinen johtaja Jussi Marttila, p. 045- 871 6640

jussi.marttila@november.fi 

Pelottaako? osa 5: Varautumisen viisaus

Aikoinaan kun tein lukkosepän töitä K&T Turvatalot-firman piikkiin, tuli tutuksi ihmisten paniikkireaktiot. En toki ole psykologian ammattilainen, mutta sanoisin että suurin osa ihmisistä toimii suurinpiirtein näin:

• ei haluta ajatella riskejä tai uhkia
• koska ei haluta ajatella, ei varauduta mihinkään
• kun jotain tapahtuu, joku myyntimies tekee hyvän tilin koska siinä kohtaa ihminen maksaa mitä tahansa turvallisuudesta
  

Valehtelematta voin sanoa että ihminen joka on ensimmäistä kertaa väkivallan uhan alla, ostaa käytännössä ihan mitä tahansa ja parhaimmillaan palveluntarjoajan pitää toppuutella ostajaa, koska jonkinasteinen omatunto turva-alan toimijallakin on. Toivottavasti.

Tolkku pitää siis saada mahdollisimman nopeasti mukaan kuvioihin. Perusasiat kuntoon-kohdassa käsiteltiin sitä mikä on suurimmassa osassa uhkailutapauksia riittävää. Luonnollisesti kaikki tapaukset on aina erilaisia ja asiantuntijalla, kuten esimerkiksi minulla, saattaa olla jotain annettavaa silti.

Luonnollisesti kodinturvapuolen hoitaminen ei oikein kenellekään riitä, paitsi ehkä jollekulle ionipiponörtille joka ei koskaan poistu kotoa. Keskimäärin kuitenkin ihmiset haluavat käydä ulkonakin.

Tässä simppeli lista kysymyksiä joita kannattaa miettiä:

• käytkö monesti yksin ulkona?
• millainen työmatkasi on?
• onko sinulla ja uhkailijalla yhteistä tuttavapiiriä?
• pääseekö kuka tahansa työpaikallesi?
• missä säilytät autoasi?
• onko mahdollista törmätä uhkailijaan sattumalta?

Jos käyt monesti yksin ulkona, jos työmatkasi on ennalta-arvattava, jos on yhteistä tuttavapiiriä, jos työpaikallesi voi kuka tahansa marssia sisään, jos säilytät autoasi kauempana, jos on mahdollista törmätä uhkailijaan lähikaupassa, niin kaikki nämä vaatii omien rutiiniesi muuttamista. Tuttavien ja työpaikan tapauksessa kannattaa kertoa että millainen tilanne on päällä eikä salailla sitä. Useammat ihmiset kyllä ymmärtävät tilanteen.

Rutiinien muuttaminen ei ole yleensä erityisen raskasta tai vaikeaa. Se on myös yksinkertaisin tapa tehdä itsestään vaikeasti tavoitettava, mikä on näissä tapauksissa enemmän kuin hyödyllistä. Ei kannata myöskään kuvitella itseään vainoharhaiseksi, jos uhka on todellinen. Enemmänkin kannattaa tehdä tapojensa muutosta tietynlainen peli itselleen: minkä reitin otan tänään työpaikalle, missä kaupassa käyn ostoksilla tänään ja niin edelleen.

Se voi jopa olla hauskaa.

Pelottaako? osa 4: Turvakiellot ja niiden hankkiminen

Helpoin tapa turvata itsensä on olla vaikeasti löydettävä.

Uhkaustapauksissa pitää ymmärtää se että jos ihminen osaa löytää kotiisi, vahinko sillä saralla on jo tapahtunut. Esimerkiksi jos kotiosoitteeseen tulee uhkauskirje, niin tietojen salaaminen ei välttämättä lyhyellä tähtäimellä kauheasti auta. Sama koskee sitä jos uhkailija on esimerkiksi entinen puoliso.

Luonnollisesti jos taas kyse on sellaisesta tyypillisestä tapauksesta missä uhkailija on joku toistaitoinen natsi joka uhkailee sinua koska olet puhunut maahanmuuttajista julkisesti, jatkuvien uhkauksien mahdollisuus on olemassa ja mahdollisesti monilta eri tahoiltakin. Eli kannattaa salata asuinpaikkansa.

Lähtökohtaisesti uhkaustapauksissa ei ole käytettävissä kuin alustava analyysi siitä että onko tapaus vakava vai ei, mutta sitä ei koskaan tiedä että mitä seuraava päivä tuo tullessaan, joten lähivuosia ajatellen saattaa olla hyödyllistä että osoitteesi ei selviä kenelle tahansa yhdellä puhelinsoitolla. Takaat myös sen että jos vaihdat asuntoa, sillä on oikea vaikutuskin siihen että löytääkö joku sinut.

Nyt palataan siihen mistä osassa kolme puhuttiin, eli dokumentaatioon ja poliisille ilmoittamiseen. Poliisilta voit pyytää kopiot tekemästäsi ilmoituksesta, sitten otat sen sekä muut todisteet mukaan ja marssit samantien maistraattiin. Avainsana on "turvakielto".

Ilmoitus ja muut todistemateriaali yhdessä on sellainen paketti että sen pitäisi riittää osoittamaan turvakiellon tarpeellisuus. Jos maistraatissa virkailija märisee, ota yhteyttä virkailijan esimieheen.

Kannattaa ottaa huomioon se, miten turvakielto saattaa hankaloittaa muuta elämää. Esimerkiksi pankkiasiointi saattaa vaikeutua koska pankki ei voi selvittää virallista osoitettasi noin vain. Se on kuitenkin pieni ongelma josta voi pienellä työllä päästä yli.

Toinen taho jonne kannattaa ottaa yhteyttä on Trafi eli entinen Autorekisterikeskus. Jos sinulla on auto, pelkällä tekstiviestillä ja auton rekisterinumerolla saa melko hämmästyttävän määrän tietoja sieltä, muun muassa osoitteesi. Tee sinne osoitteenluovutuskielto.

Kolmanneksi ota yhteys kännykkäoperaattoriisi ja pistä numerosi salaiseksi.

Nämä kolme tahoa kattavat melko hyvin satunnaisten taulapäiden tiedonhankintamahdollisuudet. Jos minulta kysyttäisiin jotain prosenttilukua, niin suurinpiirtein 95% ihmisistä toteaisi tässä kohtaa että seinä tulee vastaan, ei löydy sitä ihmistä jonka osoitteen haluaa saada.

Ihan toisenlainen ongelma on sitten se jos olet esimerkiksi pistänyt osoitteesi jollekin nettifoorumille tai kotisivullesi, se saattaa olla siellä käytännössä ikuisesti. Jos kotisivut on hävinneet netistä, on silti mahdollista löytää ne kiertoteiden kautta. Sille nyt vaan ei voi mitään. Ainakin googlella kannattaa tarkistaa että löytyykö oma osoite. Jos ei suoraan googlella löydy, niin se kattaa taas suurinpiirtein 95% ihmisistä.

Entäpäs jos sinua etsiikin ihminen joka oikeasti on hyvä jäljittämään osoitteita ja muuta infoa ihmisistä, esimerkiksi minä tai joku muu Suomen yksityisetsivistä? Se on sitten taas huonompi juttu, koska jos haluat elää yhtään minkäänlaista normaalielämää, se on aika mahdotonta salata asuinpaikkaansa päättäväiseltä ja osaavalta etsijältä. Sellaisia lahjakkaita tapauksia on onneksi aika harvassa, koska lähtökohtaisesti lahjakkaat ihmiset ei uhkaile toisia ihmisiä väkivallalla.

Ja jos mustasukkainen aviomiehesi osti Fiskarsin kirveen pahoin aikein ja soittaa minulle jäljittääkseen sinut? Pelko pois, minä en ota epäilyttäviä toimeksiantoja vastaan.

Verokortilla vai toiminimellä?

Jotkut lähtee lauantaina viihteelle, jotkut jää kotiin kirjoittamaan blogia ja lukemaan kirjoja.

Tänään tuli taas vastaan tämä järjestyksenvalvojien eli portsarien työtilanne. Aika moni firma jotka välittää portsareita baarien oville seisoskelemaan, käyttää sellaista konseptia että portsarin pitää hankkia itselleen toiminimi, kun verokortille maksaminen on niin kauhean haastavaa. Perushoukutus on se että "sitten me voidaan maksaa sulle enemmän per tunti".

Vinkki jokaiselle joka alalle haluaa: älkää suostuko siihen. Ellei sitten tuntiliksa jää samalle tasolle kuin mitä esim. NSI laskuttaa. Palveluhinnastostamme voi tsekata vertailulukuja.

Töiden teettäminen tuolla tavoin on silkkaa huijausta, koska käytännössä olet sitten siinä tilanteessa että sinulla on on kaikki yrittäjän vastuut muttei yhtään yrittäjän etuja, ja kaikki työntekijän haitat muttei yhtään hyötyjä. Esimerkiksi sellainen hauska juttu kuin työterveydenhuollon järjestäminen tai sairasloma muuttuu yllättävän mutkikkaaksi kun olet "yrittäjä" muttet ole osannut varautua siihen tilanteeseen että saat joskus flunssan. Tai jos tulee tehtyä joku moka josta sitten sekä työpaikka että firma jossa olet "töissä" toteavat että sun mokas, sä maksat. Ja niinhän muuten maksat. Toivottavasti tuli otettua vakuutus.

Tietty mukaan palettiin tulee sitten myös se että verot, kirjanpito, alvit ja kaikki muukin pitää hoitaa itse.

Ei tarvitse olla kauhean fiksu tajutakseen että tämä nyt vaan ei kannata jos se firma joka duunin välittää maksaa alle kolmekymppiä per tunti, ennen alveja. Kolmekymppiä plus alvit on aika lailla se minimi mitä yhtään mistään bisnestoiminnasta kannattaa tuntitasolla veloittaa.

Vaikka kyseessä olisi miten houkutteleva tarjous, niin mene mieluummin töihin jollekulle sellaiselle joka maksaa verokortilla niinkuin aikuisten yritykset yleensä maksavat. Tai perusta ihan oikea yritys. Pakkoyrittäjyys ei ole yrittäjyyttä.

Koulukiusaamiskohun satoa

Aiemmin ajattelin etten sen enempää kommentoisi sitä julkisuutta jota koulukiusaamistuotteemme sai (luettavissa tässä) mutta no, nyt on perjantai, kello on kaksi, työviikko tältä päivältä melkein ohitse joten mitään erityisen tuottavaa tuskin saa aikaan. Blogaaminen on joskus ihan hyvä vaihtoehto oikealle työnteolle.

Testautin tosiaan konseptin ennen julkistamista kyselemällä ihmisiltä että mitä mieltä tällaisesta oltaisiin. Se selvisi ns. viiden prosentin testin, eli kaikista kommentoineista noin viisi prosenttia oli palvelua vastaan. Ja, niinkuin kaikki mitään ikinä keksineet tietävät, suurinpiirtein viisi prosenttia ihmisistä on vastarannankiiskiä ja ammattiloukkantujia jotka ovat vähän kaikkea vastaan. Automatian hyväntekeväisyystempaus on tästä hyvä esimerkki.

Se mikä jäi täysin uupumaan oli koherentit selitykset sille miksi palvelu olisi huono idea. Hieman samanhenkisesti kuin parisuhdeväkivallan torjumisen suhteen, kuului mielipiteitä siitä että yhteiskunnan pitäisi hoitaa nämä. Olen täysin samaa mieltä. Vastaus siihen onkin, että millä todennäköisyydellä yhteiskunta huomisaamuna herää ja pistää kaiken kuntoon?

Sepä se.

Firmassa ei ole mitään illuusiota sen suhteen että yhteiskunnan ja valtion toimintamenetelmät monen asian suhteen on huomattavasti parempia ratkaisuja kuin ne mitä me voimme tarjota. Järjestelmä on kuitenkin sellainen että resursseja ei ole, tai sitten vaikka resursseja olisikin, niin joku yksilötason juttu estää tehokkaan puuttumisen. Se voi olla vaikka koulun rehtori joka haluaa suojella koulunsa julkisuuskuvaa, tai opettaja joka nyt vaan ei satu tykkäämään jostain tietystä oppilaasta.

Meidän ei näin ollen tarvitse kauheasti puolustella sitä että miksi tarjoamme mitäkin palveluita.

Ja mitä palautetta julkisuuden seurauksena tuli? Ylivoimaisesti suurin osa palautteesta on ollut positiivista. Ammattinärkästyjiä on näkynyt, samoin hieman sellaisia kommentoijia joilla on jollain tavalla oma lehmä ojassa. Viittauksia epäpätevyyteen ja puoskarointiinkin näkyy, tietty. Kun ei olla sosiaalityöntekijöitä tai psykologeja.

No ei olla, koska emme me tarjoa sosiaalialan palveluita emmekä terapiapalveluita. Minulla on aika hyvä käsitys siitä että mikä on meidän ydinosaamisalue. Se on erityisturvallisuuspalvelut sekä yksityisetsivätoiminta.

Hyvin olennaisella tavalla koulukiusaamistapauksien tutkiminen ei eroa mitenkään minkään muun yksityisetsivätoimeksiannon suorittamisesta. Ja se on se missä me nyt kertakaikkiaan ollaan helvetin hyviä.

Pelottaako? osa 3: Perusasiat kuntoon

Uhkaus on saapunut ja vastaanotettu. Mistä sitten aloitetaan vyyhdin purkaminen?

Ihan ensimmäiseksi pitää rauhoittua. On sitten kyseessä rappukäytävässä huutelija tai postissa tullut kortti, kun olet omassa asunnossasi sisällä, olet jonkinlaisessa turvassa. Jos rappukäytävässä on joku, niin kannattaa toki ihan ensimmäiseksi soittaa poliisi. Jos kyseessä taas on muunlainen uhkaus, keitä kahvit ja istu alas hetkeksi.

Ota sitten kynä ja paperia ja tee muistiinpano asiasta. Kirjoita ylös mitä tapahtui, miten, kellonaika ja kaikki muu tärkeä tieto. Jos kyseessä on puhelinsoitto, kirjoita numero ylös jos sellainen näkyi. Sähköpostiviesti kannattaa säilyttää, kuten myös kirje tai kortti. Suosittelen että jos kyseessä on kirje tai vastaava fyysinen viesti, ei pidä käsitellä sitä enemmän kuin on tarpeellista. Ota minigrip-pussi tai vastaava ja pudota se sinne talteen. Sille voi olla myöhemmin käyttöä.

Ja riippumatta siitä että miten huolestunut olet, ilmoita asiasta poliisille. Siitä on vähän vaivaa sinulle, mutta on erittäin tärkeää että tämänkaltaisissa tapauksissa poliisiin otetaan ajoissa yhteyttä. Tärkeää se on siksi, että jos tilanne kääntyy vakavammaksi, poliisilla on sitten samantien tiedossa tilanteen jatkuvuus.

Blogissa on mahdotonta käydä läpi yksityiskohtaisesti kaikki mahdolliset asiat mitkä pitää ottaa huomioon, mutta yksi erittäin helppo asia on yleensä tehtävissä. Hanki asuntoosi turvalukko. Suosittelen myös sitä että jos turvalukkoa ei käytä kotona ollessaan, kannattaa sarjoittaa uudelleen oven käyttölukko, mikäli avaimia on kenelläkään muulla kuin itselläsi. Myös parvekkeen oven varustamista lukolla kannattaa harkita. Tämä siis pätee kerrostaloasuntoon.

Omakotitaloasujalle taas pätee sama, mutta omakotitalossa kannattaa myös vakavasti harkita hälytinlaitteiden asennusta. Yleisesti ottaen omakotitaloon on helpompi päästä sisään muuten kuin oven kautta.

Siinä konkreettisimmat perusasiat. Muistiinpanoilla dokumentointi, yhteys poliisiin, lukot. That's it.

Oman käytöksen roolia käsitellään osassa 4.

Turvallisuusala ja asiakasviestintä

Lueskelin tässä huvikseni työpäivän aikana Turvatiimin kotisivuja. Turvatiimi on melkoisen mielenkiintoinen firma Suomen turvallisuuskentällä, koska Turvatiimi on ostanut monia pienempiä toimijoita alalta, mukaanlukien Daifu Oy:n joka oli aiemmin ehdoton ykkönen erityisturvallisuuspuolella Suomessa.

Päädyin tutkiskelemaan Turvatiimin erityisturvallisuuspalveluita, ihan jo siksi että samaahan mekin teemme. Palveluiden taso on varmasti enemmän kuin kohtuullinen mutta ilmaisu on lievästi sanoen vähän turhan mutkikas.

Katsokaa vaikka itse: http://www.turvatiimi.fi/fi/pal-elut/asiantuntijapalvelut/erikoispal-elut-yleista.html

Veikkaan että suurelle osalle potentiaalisista asiakkaista jää ihan mysteeriksi se mitä Turvatiimi heille haluaa myydä.

Pelottaako? osa 2: Tuuli viestin tuo

Osassa yksi tarkasteltiin sitä että mistä uhkaukset johtuvat. Tässä osassa taas puhutaan siitä miten uhkaukset tulevat ja mitä eroja niillä on, ja mistä kannattaa oikeasti huolestua. Suurimmasta osasta nimittäin ei kannata.

Ihan aluksi kannattaa mainita kohdistamaton uhkaus, eli arkikielellä nyhveröiden paskanjauhanta. Tämä tarkoittaa siis netissä kirjoittelua jota ei ole kohdistettu henkilökohtaisesti uhattavalle. Näihin ei erityisemmin kannata reagoida, vaikka ne onkin epämiellyttäviä. Ainesta kunnianloukkaussyytteeseen saattaa joskus olla, mutta ihan käytännön tasolla suurin osa ihmisistä jotka uhkailee julkisuuden henkilöitä netissä on jotain kynäniskoja ja yleisiä itkuiikkoja joista ei ole mihinkään. Tämäntyyppistä uhkailua saa osakseen lähinnä julkisuuden kautta, kuten esimerkiksi ministeri Astrid Thors.

Sähköpostitse tulevat uhkailut voivat säväyttää vähän enemmän, koska se tulee ihan kotiin asti. Uhka on näissä aika pieni, sillä sähköpostiosoitteen voi tällaista käyttöä varten saada käyttöön ihan minuuteissa ja se ei vaadi oikeastaan yhtään vaivaa tekijältään. Tietty jos tekijä on tarpeeksi tyhmä että on käyttänyt tunnistettavaa sähköpostiosoitetta, niin sitten poliisille voi asiasta ilmoittaa. Sanoista tekoihin-kynnys on silti melko korkea.

Nämä kaksi kategoriaa on ne, joilla ei kannata oikeastaan päätään vaivata. Kirjoittelevat mitä kirjoittelevat. Vasta jos samat tyypit uhkailevat usein, kannattaa huolestua.

Puhelimitse soitetut uhkailusoitot on usein vähän samaa kategoriaa kuin sähköpostilla tapahtuva uhkailu. Kyse on useimmiten enemmänkin kiusanteosta kuin mistään muusta. Puhelinuhkailussa on sellainen huono puoli, että jos tekijä on vähänkin fiksumpi, sen jäljittäminen on hankalaa ja se häiritsee enemmän kuin sähköpostiin tulevat avautumiskirjeet. Voidaan kuitenkin sanoa, että siihen kannattaa suhtautua enemmän varautuneesti, koska puhelinsoittoa ei voi tehdä samalla tavalla täysin anonyymisti kuin sähköpostin lähettämistä. Se kielii uhkailijan motivaatiosta.

Kirjeet ja muu postin välityksellä tuleva on myös sellaista. Sellainen uhkailu vaatii tiettyä vaivaa tekijältä ja lisäksi tietynkaltaista hulluutta koska kirjeen kirjoittaminen ja postittaminen vaatii jotain muutakin kuin kotona pönöttämistä koneen äärellä.

Viimeinen ja ehdottomasti vaarallisin kategoria on se että joku ilmestyy fyysisesti paikalle uhkailemaan. Vaikka useimmin tällaisetkin keissit jää siihen että tullaan pihalle huutelemaan kunnes lähdetään pois, niihin on ehdottomasti syytä suhtautua vakavasti aina ja joka kerta. Paikalle tuleminen kertoo motivaatiosta ja yleisestä piittaamattomuudesta seurausten suhteen, miksi sanonkin jo heti tässä yhden perussäännön. Jos joku ilmestyy oven taakse tai työpaikallesi tai minne tahansa uhkailemaan, riippumatta siitä että millainen fiilis itselläsi on, tartu välittömästi puhelimeen ja soita poliisi.

Pelottaako? osa 1: Uhanalaisuuden kategorisointi

Kuin faksi poliitikolle, usein uhkailu tulee ihmiselle yllättäen ja pyytämättä. Harva on henkisesti valmistautunut joutumaan uhkailun kohteeksi. Artikkelisarjassa "Pelottaako?" tarkastellaan uhkailun eri muotoja, riskiarviointia sekä reagointia uhkailuun. Luonnollisesti tarkastellaan myös sitä että miten siitä pääsee eroon.

Uhkailun syyt voidaan karkeasti jakaa kahteen eri kategoriaan. Yksityiselämästä johtuvat syyt ja julkisesta elämästä johtuvat syyt. Yksinkertaisesti sanottuna, yksityiselämän takia uhkailija on suurimman osan ajasta tuttu tai tuntemasi henkilön tuttu, julkisen elämän takia uhkailija on tuntematon.

Yksityiselämässä todennäköisin uhkauksiin syyllistyvä on seurustelukumppani, nykyinen tai entinen sellainen. Muita tyypillisiä tällaisia on tyytymätön liikekumppani, entisen seurustelukumppanin nykyinen kumppani, naapuri, ja niin edelleen. Syyt näissä on usein ilmeisiä: mustasukkaisuus, vanhat kaunat, henkinen epätasapaino, käynnissä olevat kiistat ja muut sellaiset.

Julkisen elämän puolella taas kyse on siitä kuka olet ja mitä olet sanonut. Esimerkiksi maahanmuuttoa työkseen tutkinut ja lehtihaastattelun aiheesta antanut voi yhtenä yönä herätä siihen että joku "maahanmuuttokriittinen" soittaa ja puhuu sekavia suohaudoista, kommunisteista ja ysimillisestä buranasta. Tätä on nähty, kuten myös sitä että nettifoorumeilla kaivetaan esiin ihmisten kotiosoitteita ja aviopuolisojen nimiä. Poliittinen toiminta ja liike-elämässä näkyvästi toimiminen altistaa tällaiselle.

Näiden olennaisin ero on tiivistettävissä yhteen lauseeseen: henkilökohtaisista syistä johtuva uhkailu on aina vakavampi asia.

Miksi? Syitä on monia. Henkilökohtainen motiivi on aina vahvempi motiivi ihmiselle kuin epämääräiset poliittiset näkemykset. Se joka tietää kuka olet tietää myös mistä löydyt. Todennäköisyys sille että joudut kasvotusten uhkailijan kanssa jatkossakin on suurempi.

Seuraavassa osassa käsitellään uhkailun eri muotoja.

Pelottaako? Ei enää.

Pientä kiirettä on pitänyt tässä, mutta älkää huoliko, bloggaaminen jatkuu.

Seuraavien parin viikon pääteemana on uhkailu. Itse sain tänään sellaista lukea. Yksi hyypiö aikoo tulla Suomeen, hankkia laittoman aseen ja kiduttaa minut kuoliaaksi. En ole erityisen huolissani.

Sen jälkeen kun olette lukeneet tulevat postaukset, ei teitäkään pelottaisi.

Esivilkaisu aiheeseen: uhkailijat ovat pelkureita.

Tapahtumaturvallisuutta ja tapahtumaturvattomuutta

Missä tahansa yleisötapahtumassa on aina potentiaalia katastrofille. Se on sääntö. Sanotaan se vielä uudestaan. Missä tahansa yleisötapahtumassa on aina potentiaalia katastrofille. Ei kuulosta kivalta?

Asia on hyvin yksinkertainen. Kun on paljon väkeä ympärillä, mikä tahansa häiriö tai onnettomuus saattaa monikertaistua kun paniikki iskee. Jos vaikka kaverit Jaakko ja Teppo leikillään vähän nyrkkeilevät, parin minuutin sisään saattaa olla käynnissä joukkotappelu. Jos Jaakko sytyttää läpällä kännissä teltan festarialueella tuleen, pian on käynnissä joukkopako alueelta ja heikommat jää jalkoihin.

Olisi varmaan sitten syytä panostaa turvallisuuteen vahvasti, vai mitä? Arvatkaas mitä: niin ei tehdä. Järjestyksenvalvonta ylipäätään yleisötapahtumissa pohjaa lähinnä siihen että tehdään sen minimin mukaan kuin mitä viranomaiset vaatii, kuka tahansa jolla on järjestyksenvalvojakortti povarissa pääsee töihin käytännössä ihan mihin tapahtumaan vaan, koska halpaa työvoimaa ei ole koskaan liikaa.

Entäs sitten kortittomat järjestyksenvalvojat? Niitäkin on vielä isommissa tapahtumissa.Yleensä kyseessä on jonkin urheiluseuran tai vastaavan jäsenet jotka tekevät palkatta työtä johon eivät ole ollenkaan pätevöityneitä. Arvatkaapas vain huviksenne että miten ammattitaitoista väkeä siitä porukasta löytyy.

Se on se realiteetti yleisötapahtumissa tällä hetkellä. Jos mitään kamalaa ei satu, niin se on puhtaasti tuuripeliä.

Miksi tilanne on tämä? Hyvin pitkälti siksi että tapahtumia järjestävillä tahoilla harvemmin on erityistä turvallisuusosaamista ja tapahtuman järjestäjä haluaa aina selvitä näistä velvoitteista mahdollisimman halvalla, mikä on tietty luonnollista.

Vanha viisaus sanoo, että kun maksaa pähkinöillä saa apinoita. Sama pätee turvallisuuteen. En tietenkään väitä etteikö joukossa olisi ammattitaitoisia asiantuntijoita, mutta kourallinen osaavia ihmisiä amatöörien meressä ei vielä tee kesää.

Ratkaisumalli tähän ongelmaan on aika yksinkertainen. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tapahtuman järjestäjän pitäisi hankkia asiantuntija-apua. Ei pelkästään siksi, että varsinainen turvallisuustyö vaatisi sitä, mutta myös siksi että melko usein järjestäjätaholle ei ole ihan sataprosenttinen selvyys siitä että mitä laki vaatii järjestäjältä.

Asiantuntijan pitäisi mahdollisimman aikaisin tutustua paikkaan jossa tapahtuma järjestetään, ja kasata työryhmä josta löytyy osaajia kaikilta niiltä sektoreilta joita tullaan tarvitsemaan: järjestyksenvalvonta, ensiapu, paloturvallisuus, viestintä, tiedotus ynnä muuta.

Näiden osaajien ja asiantuntijan avulla voidaan kasata sellainen työporukka, joka oikeasti tietää mitä tapahtuma vaatii, mitä pitää tehdä jos tulee ongelmia ja ennen kaikkea, kenttätyötä tekevien ihmisten pitää olla sataprosenttisen varmoja siitä että missä pitää olla ja mitä tehdä. Viimeinen saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta ihan turhan usein se ei ole lainkaan selvää.

Muistan itse yhden Ruisrockin 1990-luvun puolelta jossa oli mm. paikallisen uimaseuran väkeä tekemässä työtä järjestyksenvalvojina. Käytännössä yksikään heistä ei missään kohtaa tiennyt mitä oikeasti piti tehdä ja missä piti olla milloinkin. Festarien loppuessa nämä sitten hätäisesti pistettiin ohjaamaan poistuvia festarivieraita pois alueelta, ja seurauksena oli täysi kaaos koska minkäänlaisia viestintävälineitä ei ollut, työtehtävästä ei annettu minkäänlaista ohjeistusta etukäteen. Osa järjestyksenvalvojista totesikin kansainväliseen tyyliin että Fuck this, heittivät keltaiset liivinsä ojaan ja lähtivät muiden ihmisten joukossa kotiin. Eikä heitä voi siitä syyttää! Ei kukaan voi toimia haastavissa työtehtävissä ilman minkäänlaista opastusta tai aiempaa kokemusta.

Paitsi että tapahtumaturvallisuuspuolella voi.

-Jussi Marttila

Seurannasta ja munkkikahveista

Jokin aika sitten loppui toimeksianto jossa oli tehty seurantaa erään epäilyn takia. Pitkällisen seurantatyön jälkeen totesin että mitään vilunkipeliä ei ollut tapahtunut. Ilmoitin siis asiakkaalle asiantilan, vaikka tämä olisikin jatkanut toimeksiantoa.

Asiantilahan oli tämä: epäilyyn ei ollut nähdäkseni syytä ja minä en voi hyvällä omatunnolla jatkaa toimeksiantoa, koska yhtä hyvin asiakas voisi lämmittää rahoillaan vaikka takan. Saman hyödyn asiakas siitä saisi.

Yksityisetsivä toimii 99 % ajasta niin, että asiakkaalla ei ole käytännön mahdollisuuksia valvoa työntekoa mitenkään. Asiakas ei voi myöskään koskaan olla varma tehdyn työn laadusta. Vielä kun tähän lisää sen että kyseessä on hyvin usein arkaluontoiset yksityisasiat, niin työ vaatii luottamusta tekijään. Mistä se asiakas tietää että käytätkö laskuttamaasi aikaa siihen että istut munkkikahveilla tai tuopin ääressä? Ei yhtään mistään. Jos tulosta ei tule, asiakkaalle tulee helposti sellainen kuva että et ole tehnyt yhtään mitään.

Siksi, vaikka sen ei pitäisi, nollatulos tutkimuksessa harmittaa aina. Yritän aina muistuttaa itseäni siitä että nollatulos on myös tulos: tutkimuksen kohde ei ole automaattisesti syyllinen. Siitä en pääse eroon, että jos asiakkaasta selvästi näkyy epäily siitä etten ole hoitanut toimeksiantoa ollenkaan, niin se tuntuu aina pahalta.

Olen itse pyrkinyt nyt Novemberin toimeksiannoista karsimaan pois turhanpäiväisen seurannan. Se on asiakkaalle kallista ja se ei ole minullekaan mielekästä. Suosittelenkin asiakkaille mieluusti sellaista lähestymistapaa tutkimuksiin, että ensin perataan muut johtolangat ja vasta jos niistä koukuista ei nouse kalaa, tehdään seurantaa. Lisäksi minimoidaan seurannan määrä.

Tiedän kyllä monien mielellään tekevät pitkiä seurantarupeamia: mikäs siinä. Laskutettavien tuntien määrän saa hyvin maksimoitua sillä tavalla. Ei siinä kyllä mitään järkeä ole. Itse järjestän asiat mieluummin niin että tekeminen säilyy mielekkäänä ja en laskuta asiakasta turhasta. Munkkikahvitkin voin juoda omalla ajalla. Työmaajuopotteluunkaan en sorru.

Kiusataanko lastasi koulussa? Haluaisitko tehdä sille jotain?

Koti kuntoon-kampanjamme edetessä ja yhden asiakkaan kanssa keskustelessa tulimme ajatelleksi sitä, että joulurauhan lisäksi tässä maassa julistetaan koulurauha. Eli: jos tiedät tai epäilet että lastasi kiusataan koulussa, meillä on tarjota nyt työkalut sen selvittelyyn, mikäli koulu ei hoida asiaa. Suoritin nimittäin pientä markkinatutkimusta aiheesta ja yksi äiti kertoi että hänen lastaan oltiin koulussa kiusattu ja kun koulun rehtorille soitettiin asiasta, rehtorin reaktio oli toteamus "Minun koulussani ei kiusata ketään!" jonka jälkeen rehtori löi luurin korvaan. Ja koulukuraattorit pajattavat että kiusaajaakin pitää ymmärtää.


Meillä on prioriteetti tämän suhteen selvä. Emme me jaksa ymmärtää ketään. Ei kuulu toimenkuvaan. Se mitä me teemme on tämä:

- Selvitetään kiusaamisen muodot, miten kauan se on jatkunut, onko asialle aiemmin tehty mitään, eli niin sanottu peruskartoitus.
- Yritetään ensisijaisesti saada koulun kanssa keskusteluyhteys auki. Ikävä kyllä asia on niin, että sinut otetaan monesti vakavasti vasta sitten, kun näytät että olet valmis jopa käyttämään rahaa asiaan.
- Haastatellaan mahdollisimman moni asianosainen. Jos opettajat ja rehtorit kieltäytyvät yhteistyöstä, sekin pistetään tarkasti muistiin.
- Pyritään tunnistamaan kiusaajat, on kyseessä sitten oppilas tai opettaja. Sillä ei ole meille mitään väliä.
- Jos koululta löytyy yhteistyökykyä, niin pyritään saamaan koulu kyntämään oma etupeltonsa.
- Jos koululta ei löydy yhteistyökykyä, asiakas voi kerätyn dokumentaation avulla lähteä hankkimaan kiusaajille lähestymiskiellon. Kyllä, se tarkoittaa monesti sitä että kiusaaja joutuu sitten vaihtamaan koulua. Ja se on voi voi.
- Samalla vaivalla ja samoilla dokumenteilla asiakas voi halutessaan lähteä nostamaan syytteitä koulun henkilökuntaa vastaan, jos nämä eivät ole puuttuneet kiusaamiseen.

Asianajo- tai lakimiespalveluja emme tarjoa asiakkaillemme. Todella perusteelliset tutkintapalvelut meiltä kyllä saa. Ja luonnollisesti tutkimusten kestäessä pidämme huolta siitä että kiusaajille ei anneta ylimääräisiä tilaisuuksia jatkaa puuhiaan. Tutkimusten käynnissä ollessa kynnyksen ylittyessä otamme välittömästi yhteyttä poliisiin aiheesta.

Siinä kohtaa kun ei enää jaksaa ymmärtää sitä kuinka sillä kiusaajalla on vaikeaa kotona ja legotkin jumissa patterin takana, soita meille.

-Jussi Marttila

P.S. Ja se numero on 0458716440, 24/7/365.

Rosvoja raksalla

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kuparirosvo_vie_usein_muutakin_kuin_metallia/

Tavallisin kuparivarkaus sattuu rakennustyömaalla. Pitkäkyntiset nappaavat mukaansa usein kuparilastin, joka on valmiiksi kasassa esimerkiksi lavalla. On huomattavasti harvinaisempaa, että kuparia puretaan rakennuksesta tai työmaalta, jossa se on jo asennettu paikoilleen.

Olen tästä aiemminkin kirjoittanut mutta aihe tuntuisi olevan taas pinnalla joten miksei kirjoittaa uudestaan. Miksi näitä varkauksia tapahtuu? Paitsi että maailma nyt yleensä on melko paha paikka, niin pääsyynä pitäisin sitä että rakennusalalla ei ole panostettu turvallisuuteen oikealla tavalla.

Rakennusalalle tarjotaan etupäässä teknisiä ratkaisuja jotka on kalliita ja suurimman osan ajasta erittäin tehottomasti käytettyjä. Vartiointipalveluita hankitaan tietämättä että mitä sillä saadaan aikaan. Rahaa pitää tietty käyttää, mutta järkevästi ja suhteessa siihen todelliseen tappioon.

Todellinen tappio on hankalasti laskettavissa koska se summa ei ole nimittäin välittömästi näkyvä. Vaikka kuparia tai muuta tavaraa häipyisikin vajaan tonnin edestä, se voi hidastaa töitä ja aiheuttaa tappioita sitä kautta. Hommat seisoo niin kauan kunnes saadaan korvaavaa materiaalia tilalle, äijien palkka juoksee silti, asiakas saattaa myöhästymisen seurauksena olla oikeutettu korvauksiin, ja niin edespäin. Parhaimmillaan se tonnin materiaalihävikki muuttuu kymppitonnien tappioiksi. Jos proggis on tarpeeksi iso, voidaan puhua vielä isommista summista. Kaikki riippuu siitä, että miten kriittinen menetetty tavara on ja miten nopeasti sen tilalle saadaan jotain korvaavaa. Joten lähdetäänpäs ratkaisemaan ongelmaa.

Siitä voi olla aika varma että tämänkaltaiset uutiset saa kauppalopot liikkeelle. Jokaisella on tarjota uusi huipputekninen ratkaisu probleemaan. Jos minä olisin rakennusalan yrittäjä, heittäisin jätkät ulos toimistostani samantien. Pelkällä tekniikalla ei ratkaista tällaisia ongelmia. Jos taas rakennusalan yrittäjä soittaa minulle, niin minä en yritä myydä jotain vanhaa hälytinlaitteistoa joka kerää pölyä nurkissani tai halpatuotuja kameravalvontalaitteita. Minä uskon siihen, että tämä on enemmänkin sellainen ongelma, joka ratkaistaan asiantuntemuksella.

Analysoidaan tarkasti se miten tavaraa lähtee. Tehdään menetelmä hävikin tilastoimiseksi, mikä on ensiarvoisen tärkeää, koska jollei tiedä mitä on hukassa, niin miten seurata hävikkiä ylipäätään. Selvitetään alihankkijoiden luotettavuus ja pistetään muutama kaveri tutkimaan meininkiä rakennustyömaalla vaivihkaa. Näillä eväillä saadaan rakennettua sellainen ratkaisu, että hävikki saadaan painettua minimiin. Samalla voidaan vaikka pistää dekkari varastetun tavaran perään ja saada syyllisiä kiinnikin.

Miksi tehdä näin iso työ sen jälkeen kun vahinko on jo tapahtunut?

Se on yksinkertainen juttu. Se mistä helpolla on kerran saatu, sieltä tulee jatkossakin lähtemään. Toisin kuin vähittäiskaupassa, tieto hyvästä asiakaspalvelusta leviää tehokkaasti rosvojen keskuudessa. Sillä että tehdään työmaasta oikeasti hankala kohde ja otetaan tekijöitä kiinnikin, saadaan luotua uskottava pelote minkä jälkeen sinne ei enää yritetä tulla. Konna kun valitsee aina helpoimman kohteen.

Miksi palkata turvallisuuspäällikkö?

Oletetaan että sinä, lukija, pyörität keskikokoista suomalaista yritystä, vaikkapa konepajaa joka tekee Valtion Rautateille vetureihin vaihteistoja. Sitten tapahtuu murto toimitiloihin. Lähtee työkalua, CNC-laite ja kahvikassa. Ovi on mäsänä ja rikotusta ikkunasta puskee vettä sisään.

Ottaa päähän? No varmasti. Vaikka suora rahallinen menetys ei loppujen lopuksi ole kauhean paha, koska vakuutukset oli sentään kunnossa, niin hommat seisoo niiltä osin kuin koneita ja työkaluja puuttuu. Lisäksi tietty pitää hankkia korvaavat vehkeet että äijät pääsee vääntämään duuniakin. Ja sitä välttämättä vakuutukset ei sitten korvaakaan, ja taas ottaa päähän ja Rennietä kuluu kun vuosituloksessa onkin yhtäkkiä melkomoinen lovi.

Päätetään että nyt panostetaan sitten turvallisuuteen ettei uudestaan tarvitse roudata toimitusjohtajaa vatsahaavahoitoon. Turvallisuusasiat on tietty monimutkaisia ja ei se ole toimitusjohtajalle mielekästä tai tuottavaa (turvallisuushan ei koskaan tuota mitään, mutta tappioita sillä ehkäistään) työtä tehdä joten palkataan turvallisuuspäällikkö. Onko tämä hyvä idea?

No ei ole. Joskus se voi olla, mutta keskikokoinen yritys tarvitsee turvallisuuspäällikköä yhtä paljon kuin nuorallatanssija vatsakatarria. Suurimmassa osissa yrityksiä kohtuullinen turvallisuustaso voidaan saavuttaa sillä että pistetään noin viikosta kuukauteen työaikaa siihen. Joskus jopa vähemmän, itsehän pyrimme hoitamaan esimerkiksi turvallisuusauditoinnin kahdella, maksimissaan kolmella asiakaskäynnillä. Suurimman osan ajasta se riittää.

Eli kannattaako palkata jotakuta hoitamaan turvallisuusasioita täyspäiväisesti, jos se sitten tekee vuodessa kuukauden verran töitä ja lopun aikaa juo kahvia, lukee iltapäivälehtiä ja surffaa netissä? Ei. Mielummin soittaa vaikka meille ja saa sitten kaiken kerralla kuntoon.

Toinen manööveri jota ei kannata tehdä on se että fiilispohjalta lisää nykyisessä organisaatiossa työskentelevälle vastuun turvallisuusasioista. Ensinnäkin se syö työntekijän varsinaisen työn tekoon käyttämää aikaa ja harvemmin organisaatiosta löytyy ketään jolla olisi erityisen kattavaa turvallisuusosaamista. Joskus toki, mutta harvoin.

Turvallisuusauditointi- ja turvallisuussuunnittelupalveluiden lisäksi meiltä saa Hoitotakuu-palvelun. Hoitotakuu-palvelu tarkoittaa sitä että asiakas ulkoistaa meille pitkäjänteisen turvallisuustyön. Yrityksesi koosta riippuen, palvelun hinta lähtee summasta 700 euroa + alv. Pienelle yritykselle tämä on hyvä ja kilpailukykyinen tapa saada hyvä turvallisuustaso aikaan järkevällä investoinnilla. Ellei muuten, niin omaa työaikaa ja hermoja säästyy. Keskisuurelle yritykselle tämä on järkevä tapa päästä eroon yhdestä suurimman osan aikaa hyödyttömästä työntekijästä jonka ydintehtävä on kahvin ryystäminen. Yli kahdensadan työntekijän firmassa taas omalla turvallisuuspäälliköllä jo tekeekin jotain, mutta meillä on kyllä silloinkin osaamista ja palvelua tarjottavaksi. Ellei muuten, niin voimme etsiä teille vakituisen turvallisuuspäällikön.

Älä palkkaa turvallisuuspäällikköä, palkkaa meidät.

-Jussi Marttila

Mitä luen tänään

Työpäivän aikana on hyvä seurata muitakin blogeja kuin tätä.

Katleena Kortesuo on aikamoinen nero monissakin asioissa.

Jari Parantainen on se jota kannattaa muuten vaan seurata jos toimii asiantuntijatehtävissä. Telakalla olevat Gurumarkkinointi- ja Sissimarkkinointi-blogit on hyvää luettavaa.

Jos minulla juuri nyt olisi ylimääräisiä tonneja lompakossa ja toimarin siunaus, sijoittaisin noihin kahteen. Oppiminen kannattaa aina.

Tämä blogi taas on turvallisuusasioiden suhteen kova sana. Vähän teknisempikin kuin tämä blogi.

Blogien ulkopuolella, tällä hetkellä irtotakkini povarissa on Reijo Mäen Kaidan tien kulkijat. Ihan hyvä kirja sekin.

Viimein omalla nimellä

Sain viimeinkin aikaiseksi pistää profiilit kuntoon. Nyt ei tarvitse enää erikseen allekirjoitella viestejä ja se on hyvä koska se on yleisesti kai netiketin vastaista.

Samalla ajattelin kirjoittaa itsestäni pienen esittelyn ja henkilöhistorian. Synnyin Heidekenin synnytyssairaalassa joten olen niin turkulainen kuin voi olla. Koulut kävin ruotsiksi. Opiskelin uskontotiedettä aktiivisesti ja vähemmän aktiivisesti, ja tulen varmaan joskus opiskelemaan taas.

Turvallisuusala oli kiinnostava ja sille päädyin joskus vuonna 2005 tai niillä main. Olen tehnyt jokseenkin joka ainoaa hommaa mitä ala tarjoaa, paitsi portsarin hommia, koska joku raja minullakin. Jossain kohtaa vannoin että häipyisin koko alalta lopullisesti, mutta sitten sain November Security & Investigationsilta tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä.

Nyt olen sitten operatiivinen johtaja. Suomeksi sanottuna, vastaan firman kenttätyöstä, osasta markkinointia, tästä blogista ja suurinpiirtein vähän kaikesta paitsi hallintotyöstä. Vapaa-aikanani harrastan tupakointia, satunnaista liikuntaa ja lukemista. Minulla on myös kaksi kissaa muttei lapsia. Kissoissa on minulle tarpeeksi vastuuta.

Pidän intialaisesta ruoasta, huonosta kirjallisuudesta, irtotakeista ja elävästä tulesta. En pidä huonosta asiakaspalvelusta, rumista kampauksista enkä myöskään erityisemmin arvosta herkkänahkaisia ihmisiä.

Miten arvioida palveluntarjoajaa?

Tämä on helppo. Tämä myös pätee ihan joka alalla, ei pelkästään turvallisuusalalla.

Pariinkin otteeseen olen asiakkaille etsinyt erilaisia palveluntarjoajia turvallisuusalalta, ja voin tässä paljastaa salaisuuteni siihen miten arvioin heidän pätevyyttään. Ei ainoa, mutta lähes tärkein kriteeri on se että osaavatko he myydä palveluaan. Tätä testaan yksinkertaisesti soittamalla joko vaihteeseen tai suoraan jollekulle jonka tittelin mukaan pitäisi vastata myyntitoiminnasta, ja kerron mitä tahdon.

Yllättävän usein tulos on joku näistä:

• myyntipuolen vastaava ei ole nyt paikalla
• minut yhdistetään jollekulle vastaavalle joka on kuitenkin lomalla tai lounaalla
• minut yhdistetään jollekulle joka ei ylipäätään tiedä asiasta mitään
• puhelimeen ei vastata ollenkaan
• jätän soittopyynnön mutta ei tule vastausta
• sanotaan, että tarjous tulee sähköpostissa sitten mutta tarjousta ei koskaan tule

Näissä kohdissa yleensä totean että ehkäpä meidän asiakas tarvitsee palveluntarjoajan joka ymmärtää liike-elämästä jotain. En minä lähde hattu kourassa kolkuttelemaan K-Kaupan ovelle että myisiköhän arvon tirehtööri tiploomikauppias minulle savukkeita, miksi sitten nöyristellä jos olen ostamassa huomattavasti kalliimpia palveluita?

Myyntityö on kuitenkin minkä tahansa yritystoiminnan kulmakivi. Helpoin myyntitilanne on se että potentiaalinen asiakas itse ottaa yhteyttä. Jos sitä ei osata tehdä, miksi ajatella että yritys osaisi mitään muutakaan?

-Jussi Marttila

P.S. Itse olen nykyisin aina puhelimella tavoitettavissa, ihan jo siksi että tykkään rahasta. Jos haluat ostaa meiltä turvallisuusauditoinnin, minulle voi soittaa vaikka viikonloppuna tai keskellä yötä. Hinta kyllä nousee jos niin teet.

Lisäys: Katleena Kortesuota kannattaa lukea.

November Security & Investigationsin perussäännöt yksityisetsivän työhön

Ammatin puolesta (tai niin ainakin sanon, jos joku kysyy) tulee luettua kaikenlaista hullua ja vähemmän hullua salaliittoteoriaa ja rikoshistoriaa ja ties mitä. Ihmiset aina esittää kaikenmaailman hulluja teorioita ties mistä, aina pikku-Maddysta Wincapitan kautta Järvenpään sarjamurhaajaan.

Jos ei halua vaikuttaa hullulta, seuraavat säännöt on hyvä pitää mielessä.Yksityisetsivän ei pidä olla hullu.

1. Asiat yleensä ovat sitä miltä ne näyttävät.
2. Tilastojen valossa mikä tahansa poikkeama on tarkastelun arvoinen.
3. Teoria on teoria kunnes se todistetaan oikeaksi.
4. Yksilö tekijänä on aina todennäköisempi kuin salaliitto.
5. Älä usko: arvioi, päättele, todista oikeaksi.
6. Tutkintatyö ei toimi ilman kahvia ja nikotiinia.

-Jussi Marttila

Koti kuntoon-kampanja jatkuu

Kampanja alkoi tästä.

Nyt viikonloppuna ja ensi viikolla keräämme tarinoita ihmisiltä jotka ovat kohdanneet parisuhdeväkivaltaa. Jos olet kokenut parisuhdeväkivaltaa, kerro meille tarinasi.

Erityisesti meitä kiinnostaa se miten ongelma ratkaistiin, mistä apua loppujen lopuksi sai ja auttoiko se pidemmällä aikavälillä. Meitä myös kiinnostaa tapaukset joissa ei ole apua löytynyt.

Lähetä tarinasi meille sähköpostissa. Osa tarinoista tullaan julkaisemaan tässä blogissa anonyymeinä. Tarinan lähettäneille tarjoamme ilmaisen konsultoinnin puhelimitse. Voit joko lähettää sähköpostissa yhteystietosi tai soittaa suoraan meille.

Sähköpostiosoite on november@november.fi . Puhelinnumero on 0458716440.

- Jussi Marttila

Mikä ihmeen turvallisuusauditointi?

Päätuotteemme yritysten turvallisuustarpeisiin on turvallisuusauditointi.

Mikä on turvallisuusauditointi? Se on yleensä seuraava kysymys ja siihen on onneksi kohtuullisen yksinkertainen vastaus.

Turvallisuusauditointi on lyhyesti sanottuna selvitys ja arvio yrityksen turvallisuustasosta. Käytännön tasolla me selvitämme asiakkaalle pinon teknistä tietoa, jonka esiinkaivaminen on paitsi tylsää, niin myös äärimmäisen työlästä. Jos esitän vaikka sellaisen kysymyksen, että onko yrityksellänne Finanssialan keskusliiton vaatimuksien mukaisesti tehdyt rakenteelliset suojaukset toimitiloissa, niin ei varmaan kuulosta sellaiselta kysymykseltä mihin välttämättä haluaisi itse lähteä etsimään vastausta. Ja tämä ei ole syytös, en minäkään lähtisi ellei minulle siitä maksettaisi. Toimitusjohtajakin sanoo pahasti, jos ei tee osoitettuja töitä.

Toinen asia, joka yleensä tulee esille, on vartiointi: Onko sitä? Miten se on toteutettu? Riittääkö vartiointiratkaisu vai onko siihen jopa panostettu turhan paljon rahaa?

Entäpä sitten rikosilmaisinlaitteisto eli kansankielellä hälytinlaitteisto? Toimiiko se? Onko siinä puutteita? Kenelle hälytys lähtee? Onko paloilmaisimet kytketty hälytinkeskukseen?

Ja paloturvallisuuttakin pitää katsoa, hätäpoistumistiet myös ja henkilökunnan koulutus turvallisuusasioissa ja...

Itse asiassa tätä kirjoittaessa käy mielessä että pitäisi varmaan nostaa palvelun hintaa, koska 400 euroa + alv on aika vähän loppujen lopuksi siihen työmäärään nähden, mikä tässä pahimmillaan on edessä.

Se, mitä asiakkaalle turvallisuusauditoinnista jää käteen, on selvitys siitä, että millä tasolla kaikki yllämainittu on. Tärkein osa palvelusta on kuitenkin se, mikä ei jää käteen: aika, jonka asiakas säästää näistä toimenpiteistä. Vaikka turvallisuusala nyt ei ole tosiaankaan rakettitiedettä, teoreettista fysiikkaa tai diskurssianalyysiä Michel Foucaultin hengessä, nämä asiat on kuitenkin sellaisia, joissa asiantuntija voi tehdä vuorokaudessa sen, mitä itse ei tekisi edes viikossa. Ja tämäkään ei ole syytös, koska esim. Finanssialan keskusliiton ohjeiden läpikahlaaminen ja soveltaminen on nyt vaan aikamoista tervanjuontia, jollei ole tiettyä etukäteistietoa niiden logiikasta.

Mikä hyöty sitten turvallisuusauditoinnista on? Itse asiassa: siitä ei ole tasan mitään hyötyä. Kyllähän tiedetään, että mikä tahansa auditointi yleensä tarkoittaa vain, että hyllyyn laitetaan uusi mappi, jota kukaan ei enää ikinä avaa, ja joskus kymmenen vuoden päästä talonmies tai vahtimestari polttaa sen muiden roskien ohella lämmityskattilassa.

Turvallisuusauditointi onkin hyödyllinen ainoastaan silloin, kun se yhdistetään käytännön toimenpiteisiin. Se on työkalu, jonka avulla suunnitella muuta turvallisuustyötä järkevällä tavalla. Siten siitä saadaan tosissaan rahallista hyötyä irti, koska hyvä suunnittelu- ja selvitystyö säästää paljon aikaa ja rahaa pelkästään jo siksikin, että sitten ei lipevä myyntimies voi myydä ratkaisuja, joita ei oikeasti tarvita. Itsehän en ole lipevä myyntimies – lähinnä vastentahtoinen myyntimies.

-Jussi Marttila

Tavaraa hukassa? Me hoidamme sen takaisin.

Tavaraa häviää työmailta kymmenien tuhansien eurojen edestä.

Taloussanomat kirjoittaa:


Rakennustyömaa seisoi monta kuukautta, kun laattalasti hävisi matkalla. Jälkeäkään ei jäänyt. Toisesta paikasta vietiin parketit ja kolmannesta työkoneet. Tavaroiden katoamisesta rakennustyömailta on tullut aiempaa piinaavampi ongelma, mikä viivästyttää jo rakennusten valmistumista. Osa tarvikkeista varastetaan työmailta ja osa katoaa kuljetuksissa.

Rakennusyrittäjä: mikset palkkaisi meitä selvittämään minne materiaalit hävisivät? Ja mikset palkkaisi meitä suunnittelemaan että miten jatkossa hävikki minimoidaan?

-Jussi Marttila

P.S. Minut saa kiinni numerosta 0458716440. Soita.

Säkert Hemma-kampanj för våldsoffer

När man råkar ut för våld i hemmet, är det en av de svåraste situationerna att handskas med. Myndigheternas resurser och satsning på att hjälpa dig just då är väldigt små. Även om man skulle önska att situationen var annorlunda, är det ingen som kan konkret skydda dig från våld på längre sikt, utom du själv med vår hjälp.

November Security & Investigations har en definitiv lösning för dig, som inte har tid för något annat. Vår Säkert Hemma-service inkluderar allt detta med mera:

• Var än du är, en skyddsvakt för dig för att förhindra fortsatt våld
• Kartläggning av situationen och planering
• Nya lås för ditt lägenhet eller hus
• Hjälp med att skaffa juridisk expertis och äventuell brottsanmälan
• Ifall det behövs, en säker tillfällig lokal för dig
• Barnvakt vid behov
• En varm måltid och kaffe
• Planering för framtiden

Allt detta kostar exakt 500 euro. Priset inkluderar 23% moms. 

Och dina problem blir lösta inom ett dygn.

Kontakta:
24/7-jourtelefon: 0458716440
Email: november@november.fi

-Jussi Marttila 

Koti kuntoon-kampanjamme parisuhdeväkivallan uhreille

Image-lehden "Aivan tavallinen perhe" -artikkeli valottaa perheväkivallan todellisuutta.

Apua väkivaltatilanteeseen on vaikea löytää. Kuten artikkelista käy ilmi, viranomaisten resurssit ovat vähäiset, ja juuri sille vaikeimmalle hetkelle on monesti äärimmäisen vaikea saada apua. Pahoinpitely on jo tapahtunut ja tekijä lähtenyt asunnosta, mutta varmasti tulossa takaisin kuten aina ennenkin. Siinä kohtaa ei lämmitä puhelimessa annettu "lähde kotoa" -neuvo.

Koti kuntoon -pakettimme on tarkoitettu juuri niitä hetkiä varten. Siinä tilanteessa ei ehkä halua tai kykene miettimään käytännön asioita, joten me teemme sen puolestanne.

Koti kuntoon -paketti:

• Olit missä tahansa niin ensimmäiseksi paikalle saapuu henkilökohtainen turvamies estämään uuden väkivaltatilanteen.
• Kartoitamme tilanteesi ja arvioimme uhkakuvan.
• Hoidamme tarvittaessa asuntosi lukkojen vaihdon yhteistyökumppanin kautta.
• Avustamme lakioppineen avun hankkimisessa ja rikosilmoituksen tekemisessä.
• Hankimme turvakotipaikan tarvittaessa yhteistyökumppanimme kautta.
• Lastenvahti tarvittaessa.
• Lämmin ateria ja kahvia.
• Teemme jatkosuunnitelman siitä miten tulevaisuudessakin pysyt turvassa.

Paketin hinta on tasan 500 euroa ja se sisältää arvonlisäveron 23%. Ei tuntitaksoja, ei miettimistä. Alle vuorokaudessa ratkaisu ongelmiisi.

Yhteydenotot:
24/7-puhelinpäivystys: 0458716440
Sähköposti ei-kiireellisille yhteydenotoille: november@november.fi

-Jussi Marttila

Viideltä kauppaan ja kuudelta putkaan

Yle uutisoi, että kauppakeskuksissa vartijat ovat laittaneet kiinniotettuja lukkojen taakse. Täytyy sanoa, että itse en ole koskaan moista nähnyt saati itse tehnyt, mutta miksipä en Yleä tässä uskoisi. Tällaisia putkankaltaisia tiloja on ilmeisesti rakennutettu aina silloin tällöin uuteen tai vanhaan kauppakeskukseen, oletettavasti jonkun lakia tuntemattoman valopään idean takia. Olen kuullut että silloin tällöin lukkoja on tosiaan käytettykin, mutta hätävarjelutapauksissa, milloin se tietty on lainkin puolesta ihan OK. Yleisenä periaatteena kuitenkaan ei, koska hätävarjelu on hätävarjelua.

Sivuhuomautuksena, kiinnostaako blogin lukijoita kuulla mietteitä hätävarjelusta ja pakkotilasta, noista lainsäädäntömme pikku samuraikaksikosta?

Palataan kiinniotetun kopittamiseen. Teen tässä vaiheessa sellaisen valistuneen arvauksen, että tuskinpa sitä kukaan nyt ihan huvikseen tekee. Tai no ehkä, vartijoista ei koskaan tiedä. Harri Jonkka vaatii nyt tilapäistä säilöönpano-oikeutta ja mikäpä siinä, kunhan se toteutetaan turvallisesti kaikkien kannalta, vähän samalla tavalla kuin järjestyksenvalvojan suorittama säilöönpano. Niin, siis se mille laki järjestyksenvalvojista pistää samanlaiset vaatimukset kuin mitä poliisin tekemälle säilönnälle on. Nämä kriteerit myös takaavat sen, että käytännössä järjestyksenvalvojat eivät ristelyaluksien ulkopuolella tee säilöönpanoja, koska on kauhean kallista järjestää kaikki mitä laki vaatii. Ja ihan niinkuin vartiointiliikkeitä kiinnostaisi sellaiset investoinnit, puhumattakaan liikkeiden asiakkaista, jotka ne investoinnit joutuisivat maksamaan.

Laki sanoo, että kiinniotettava on luovutettava poliisille viipymättä. Siinä päästäänkin siihen ongelman ytimeen. Poliisilla voi kestää tunteja tulla paikalle kirjoittamaan sakko, koska ei ole kyseessä kiireellinen tilanne, joka vaatisi poliisilta nopeata toimintaa. Kuitenkin vartija rajoittaa kiinniotetun perusoikeuksia koko sen ajan. Laki toki sallii tämän, mutta vaikea kuvitella että lainsäätäjä olisi ajatellut, että vartijat joutuvat tuntikaupalla odottelemaan kiinniotetun kanssa poliisia.

Pohjimmiltaan ongelma ei ole poliisinkaan vika, vaan sen että poliiseja ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi. Syyllinen tähän onkin sitten etupäässä valtion tuottavuusohjelma.

-Jussi Marttila

Miksi kadunmies on aina väärässä

Jos joskus olet puhunut jonkun kanssa kodin turvallisuudesta, olet varmaan törmännyt näihin väitteisiin.

Lukot ovat rehellisille ihmisille!

Meillä on koira, kyllä se varoittaa jos joku tulee!

Hälytinlaitteilla ei tee mitään!

Ei niillä lukoilla ole mitään väliä, kyllä roistot menevät läpi ihan mistä vaan!

Niinpä niin. Jokainen on aina turvallisuusasioiden ammattilainen. Ainakin tietää että sen naapurin Sepon poika oli joskus poliisi ja se kertoi näin.

Ihmisillä on jotenkin sellainen outo käsitys, että omaisuusrikolliset ovat jonkinlainen luonnonilmiö niin kuin maanjäristys, salamanisku tai trombi: sattuu kohdalle jos sattuu, eikä mitään voi tehdä. Eihän se nyt tosiaankaan niin ole, vaan turvallisuuden ammattilainen lähtee aina siitä että se vastapuolikin on ihminen. Juo aamulla ehkä kahvia tai teetä, pukee housut ylleen lahje kerrallaan ja saattaa olla perheellinenkin. Murtomies ei ole mikään tarujen velho. Murtomies on ihminen, joka - ihan samalla tavalla kuin sinä itsekin - harkitsee toimintansa tämän todellisuuden mukaan.

Lähdetään vaikka niistä lukoista. Suomessa kun ollaan, niin joka ovesta löytyy se Abloy. Ihan kivoja lukkojahan ne, hankalia tiirikoida ja mukavia käyttää, mutta niistäkin pääsee ohi aika pienellä vaivalla, kun lukon kieltä pääsee puukolla tai piikillä renklaamaan vähän oven reunaa murjomalla. Tai vaikka sitten avaamalla lukon sisäpuolelta postiluukun kautta, jos sellainen on. Sellainen operaatio ei kestä kauaa. Ovessa oleva käyttölukko ei tosiaan pidättele juuri ketään muuta kuin täysin osaamatonta murtovarasta. Niitäkin toki on, joten kyllä se ovi kannattaa lukita. Tilaisuus tekee varkaan.

Mikäs sitten avuksi? Vilkaisepas ulko-oveen. Onko siinä esimerkiksi Bodan varmuuslukko, se jossa on sellainen jännän mallinen avain? Käytetäänkö sitä? Jos vastaus molempiin on kyllä, onneksi olkoon. Murron todennäköisyys vähentyi juuri noin 80 prosentilla. Varmuuslukon läpi ei Suomessa juuri ollenkaan murreta ovia auki. Niin helppoa se on.

Entäs se koira? Myönnän, en ole koiraihmisiä ja en ylipäätään pidä niistä elukoista lainkaan. Koiran kanssa olo saattaa olla turvallisempi ja saattaahan koira isäntäänsä tai emäntäänsä suojellakin, mutta ei kannata kuvitella että murtovaras pelkäisi automaattisesti mitä tahansa rakkia. Tajuaahan sen terveellä järjelläkin, että ihmiset noin yleensä tietävät, mikä koira on ja että suurin osa koirista ei ole mitään koulutettuja vahtikoiria. Heitä sille siivu makkaraa, kyllä se sen jälkeen tykkää kenestä vaan. Murtotouhujen kannalta suurin ongelma lienee koiran aiheuttama ääni, mutta ei silläkään ole aina väliä. Saattaa se koira jotain estää, mutta mitä se tekee jos vaikka syttyy tulipalo tai tapahtuu vesivahinko? Ainakaan tuntemani koirat eivät osaa käyttää jauhesammutinta tai vääntää vesijohtoa kiinni. Puhumattakaan pesukoneen tiivisteiden tsekkaamisesta.

Vesivahinkoja ja tulipaloja taas parhaiten ehkäistään vastuullisella toiminnalla. Tsekataan että ne sähkölaitteet on pois päältä kun ei käytetä, pesukonetta ei pistetä pyörimään kun ollaan nukkumassa tai ulkona ja niin edelleen. Ihan sellainen perusjuttu, joka kannattaa pitää mielessä: jos olet paikalla kun onnettomuus sattuu ja osaat jopa tehdä sille jotain, todennäköisyys on sen puolella, että selviät säikähdyksellä.

Ja jos ei ole paikalla, hälytinlaitteisto johon on yhdistetty paloilmaisimia ja kosteusilmaisimia on aika hyvä suoja. Erityisesti jos siihen vielä liittää vartiointipalvelut. Monihan kuvittelee vartiointipalvelut kauhean kalliiksi ja päättääkin siksi että se melkein tonnin hälytinlaitteisto pistää sitten hälytykset suoraan omaan puhelimeen. Ei siitä välttämättä ole kauheasti hyötyä jos on vaikka Murmanskissa työmatkalla, pihatalkoissa Ypäjällä tai mummon kesämökillä Utsjoella. Ala siinä sitten soitella jonkun perään joka ehkä joskus ehtisi käydä katsomassa, paloiko talo vai ei. Tai onko asunnosta viety kaikki irtilähtevä.

Parhaimmillaan vartija ehtii paikalle kymmenessä minuutissa. Se on aika tiukka aikahaarukka vaikka murtoa suunnittelevalle, ja murtomies osaakin suunnitella keikkansa sen mukaisesti. Ja voin sanoa että noin viidessä minuutissa tehty murto on yleensä aika paljon siistimpi ja halvempi uhrille kuin sellainen, jonka kanssa ollaan saatu työskennellä ihan rauhassa useampi tunti.

Vielä kerran, murtomieskin on ihminen. Joskus se päättää että paikkaan vaan ei kannata mennä, koska siellä on hälyttimet ja varmuuslukot, mutta naapuriin kannattaa mennä koska siellä ei ole mitään sellaista. Sääli naapuria, mutta pidätkö enemmän omista koruistasi vai naapurin koruista?

Ja kyllä, murtomies menee ihan mistä vaan läpi jos sille antaa tarpeeksi aikaa ja mahdollisuuksia. Mutta suurin osa ei mene, koska mitä järkeä on mennä kaivinkoneella seinän läpi Taina Taviksen rivitaloasuntoon?

- Jussi Marttila

Piirivartiointi: palvelu josta aika on jättänyt

Hälytysvartioinnin ( = ikkuna kilahtaa rikki yössä, hälytys lähtee ja vartija suhaa paikalle kieli vyön alla) ohella varmaankin yleisin vartiointipalvelu, jota yrityspuolelle myydään, on piirivartiointi.

Tiivistettynä se tarkoittaa, että vartija käy kohteessa jollain aikavälillä, kävelee siellä sovitun kierroksen tai istuu autossaan toteamassa, että kyllä se halli on vielä siinä paikallaan metsänreunassa. Tähän panostetaan yllättävän paljon huolimatta siitä, että piirivartiointi on aika pitkälti turhaa nykyään. Vielä joskus kahdeksankymmentäluvulla oli ihan yleistä, että esimerkiksi teollisuuslaitoksessa oli öisin paikalla vartija, joka teki tarkastuskierroksia öisin tikkikellon määräämään tahtiin. Nykyään yövartijan korvaa opiskelijajannu pikkuautossa ja tikkikellon viivakoodilukija. Jos olette ikinä ihmetelleet niitä viivakooditarroja, joissa on vartiointiliikkeen logo, ne ovat olemassa juuri tätä tarkoitusta varten.

Se, mikä tuossa touhussa niin sanotusti kusee on, että vartiointiliike haluaa tietenkin mahdollisimman suuren määrän rahaa siitä opiskelijajannusta irti. Eli myydään sama palvelu niin moneen kohteeseen kuin vain kehdataan, ja vielä siten että piirivartija myös vastaa kohteista tuleviin hälytyksiin.

Arvatkaa huviksenne, tehdäänkö niitä kierroksia ollenkaan, jos parikin hälytystä sattuu samalla yölle? No ei tehdä, koska hälytykset menevät aina kierroksien edelle tärkeysjärjestyksessä.

Rehellisyyden nimissä pitää kyllä mainita sekin että hyvällä tuurilla piiri on myyty niin täyteen, että kierroksia ei ehditä tehdä ilman hälytyksiäkään. Ja tässä taas sitten toimii se turvallisuusalan musta laatikko: jos ei tule ongelmia, ei asiakas ikinä huomaa sitä että maksaa tyhjästä. Luonnollisesti, jos asiakas valittaa niin asiakas saattaa saada liikkeeltä hyvitystä, mutta toimintamallit eivät tietenkään vaihdu. Ja miksi vaihtuisivat? Keskimääräisellä pk-yrittäjällä ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia lähteä laajemmin selvittämään, mitä vartiointiliike oikeastaan puuhaa.

Jos minulta kysytään, lähestymistapoja tuon vyyhdin purkamiseksi on kaksi.

1: Hankkiudutaan kokonaan eroon piirivartioinnista, korvataan se hälytysvartioinnilla ja ajanmukaisella rikosilmaisinlaitteistolla. Rikosilmaisinlaitteisto kannattaa joka tapauksessa hankkia, ihan vaan siksi, että saa vakuutuksista jonkun prosentin pois. Lisäksi toimivat hälyttimet ovat ympärivuorokautisesti läsnäolevan vartiointihenkilöstön jälkeen paras suoja kenelle tahansa. Useimmissa tapauksissa tämä on paras lähestymistapa.

2: Piirivartiointi ostetaan sillä periaatteella, että oikeasti tarkkaillaan sen toteutumista ja vartiointiliikkeelle tehdään selväksi, että turvallisuuteen suhtaudutaan vakavasti, joten heidänkin toimintaansa valvotaan. Tämä on parempi vaihtoehto silloin, jos pelkkä laitteisto ei riitä tilojen turvaamiseksi. Esimerkkinä vaikkapa isompi teollisuuslaitos, jossa on useita rakennuksia, hankala sijainti ja/tai laaja alue.

Perusasiakkaalle kuitenkin hälytysvartiointi on se paras vaihtoehto, mikä kannattaa pitää mielessä kun vartiointiliikkeen kaupparatsu soittaa ovikelloa.

Niin: ja miksi palvelusta on aika jättänyt? Siksi, että konsepti on keksitty sellaisena maailmanaikana, kun ei vielä ollut nykyaikaisia hälytinlaitteita ja valvonta oli hankalampaa. Yleensä suosittelen ihmistä laitteiden tilalle, mutta tässä tapauksessa laitteet nyt vaan hoitavat hommansa paljon paremmin kuin opiskelijajannu, joka suhaa paikalle kerran yössä viideksi minuutiksi. Jos suhaa.

-Jussi Marttila

Joukkomurha Norjassa herättää ajatuksia

Eräänä päivänä heinäkuussa istuin assistenttini kanssa ulkosalla kahvittelemassa. Pidimme samalla pienen purkutuokion siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia Utöyan tapahtumat herättävät. Olimme molemmat aiemmin keväällä olleet töissä Vasemmistonuorten liittokokouksessa, joka oli selkeästi verrattavissa Utöyan tilaisuuteen: suuri yleisötilaisuus, poliittista sisältöä, poliittisen organisaation järjestämä.

Käsittääkseni mikään poliittinen nuorisojärjestö nykyajan Suomessa ei ennen tätä ollut käyttänyt ulkopuolista turvallisuusosaamista vastaavanlaisissa tilaisuuksissa. Saimmekin toimia eräänlaisina koelentäjinä, ja tilaisuudessa työskentely totisesti avasi silmiämme.

Poliittisessa tilaisuudessa turvallisuustoimijoina työskenteleminen näyttäytyy mielenkiintoisena etenkin Utöyan joukkomurhan jälkeen. Kylmä fakta nimittäin on, että tämänkaltaisten tragedioiden ehkäisy sillä panostuksella, minkä poliittiset järjestöt Suomessa nykyään turvallisuustoiminnalleen suovat, on täysin mahdotonta. Osittain tämä johtuu toki siitä, että Suomessa poliittisiin toimijoihin ei ole toistaiseksi suuntautunut merkittävää väkivallan uhkaa, ainakaan erityisen järjestäytyneesti. Satunnaisia tapauksia on toki ollut, mutta niidenkin suhteen tilanne harvoin on eskaloitunut väkivaltaisuuksiin.

Toinen kylmä fakta: Suomessa toimii nykyisellään useampi poliittinen ääriryhmä. Organisaation merkitys tässä on se, että Utöyan kaltaisten tapahtumien todennäköisyys nousee. Kun laittaa kaksikymmentä hullua juttelemaan keskenään, kasvaa todennäköisyys sille, että joku heistä päätyy väkivaltaiseen toimintaan muiden rohkaisemana.

Kolmas kylmä fakta: Utöya oli pelinavaus niiltä, jotka haluavat muuttaa yhteiskuntaa väkivaltaisesti. Se todistaa, että yksinäinenkin asemies voi saada aikaan hirveitä, jos on tarpeeksi tosissaan.

Kolme faktaa. Mitä johtopäätöksiä niistä pitäisi vetää? Ainakin se, että poliittisten toimijoiden pitäisi viimeistään tässä vaiheessa miettiä tarkkaan, miten panostaa turvallisuuteen. Sen voi toki olla tekemättäkin, mutta sitä voisi pitää jokseenkin vastuuttomana. Ihan yleisestikin se, että poliittisissa tapahtumissa ei satu vakavia onnettomuuksia tai järjestyshäiriöitä, on tuurikauppaa. Vaikka laivatkin purjehtivat tuurilla, ei organisaatiotasolla pitäisi niin tehdä.

Selvitetään riskit, mietitään tarkkaan miten ne minimoidaan ja varaudutaan pahimpaan. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei pelätä. Kun turvallisuustoiminta on kunnossa, ei tarvitse pelätä.

- Jussi Marttila

Säkerhet även på svenska: Privatdetektiver

Eftersom Finland är ett tvåspråkigt land, måste man väl också blogga på svenska. Och varför inte? I framtiden kommer jag att skriva hit en del texter på svenska, eftersom jag frågades ifall jag kunde göra så också.

Poängen med vår blogg är att öppna lite säkerhetsbranchen för intresserade, kunder och annars bara intresserade. för traditionellt har inte säkerhetsbranchen varit intresserad av att öppna sig för människor. Det är ju inte bra, för vi trots all är framför allt en del av den kommersiella sektorn, och om inte människor vet vad vi kunde göra för dem, kan vi ju inte göra det för dem.

Sistone har vår fokus varit på privatdetektivsektorn, eller som jag vill kalla det, konfidentiella utredningar. Man kan också tala om privat brottsutredning, om man så vill, men alla detektivjobb utreder ju inte brott i och för sig. Ibland vill någon hitta en gammal klasskompis som försvunnit, ibland vill man utreda att vem som äger ett visst konstverk, med mera.

Veteranerna i privatdetektivbranchen brukar tala om att hur det här är ett säsongsjobb. Det finns inga säsongsjobb. Det finns bara dålig marknadsföring. I praktiken är ju inte ens människor medvetna om att det faktiskt finns privatdetektiver i Finland liksom i alla andra länder i världen . Vi finns inte bara på TV. Så, man kan kanske tala om dålig marknadsföring.

Om du har ett problem, ring upp mig och fråga vad jag kan göra för dig eller ditt företag. Om du ringer mig har jag en lösning.

Företagets kassa har en dag mindre pengar än vad den borde ha, och du har en hop med suspekta kvitton i bokföringen, alla från en och samma anställd som har haft som ansvar inköp. Ring mig: jag tar reda på att vad som har hänt.

En gammal pojkvän till din fru dyker fram och uppför sig hotfull. Du ringer ju polisen, naturligtvis, och ni blir av med honom för en tid. Sen kommer han tillbaka igen. Ring mig.

Din son har en ny sambo. Du tycker att det är något konstigt med henne, och hon vill inte berätta någonting om sitt förflutna för dig eller din son. Du är orolig, ring mig.

Det är i korthet det vad privatdetektiver gör: du har en fråga, jag skaffar dig ett svar. Du har ett problem, jag skaffar fram en lösning.

-Jussi Marttila

PS: Mitt telefonnummer är 04558716440. Ring mig!

Yksityisetsivätoiminta Suomessa

Kävin talvella elokuvissa erään sittemmin yrityksemme palvelukseen siirtyneen ystävän kanssa. Elokuva oli Vares: Pahan suudelma. Elokuvan jälkeen seuralaiseni kysyi, onko yksityisetsivän arki nyt sitten tuollaista. Piti kyllä sanoa että ei nyt oikeastaan, vaikka Antti Reinin pukeutumistyyli onkin lähestulkoon allekirjoittaneelta varastettu.

Yhtään  murhaa en ole selvittänyt, eikä kadonneita ole etsitty. Sen sijaan olen istunut autoissa pitkiä tunteja, selannut julkisia asiakirjoja silmät särkien, kävellyt edestakaisin pitkin kaupungin katuja, roikkunut puhelimessa kunnes korvat vuotavat verta ja joskus jopa paljastettukin jotain, on se sitten jonkun ihmisen rankka rikoshistoria tai aviorikos.

Joku joskus sanoi minulle, että nykyään yksityisetsivät noin parinkymmenen ammatinharjoittajan edustuksella ovat Suomen toiseksi pienin ammattikunta. Ammatikseen paimenen ilmoittavia on kolme. Vielä reilut 10 vuotta sitten Suomessa oli parisataa yksityisetsivää, silloin kun ammattia harjoitettiin vielä vuoden 1944 asetuksen perusteella. Itse missasin sen ajan, mutta kuulemma siihen aikaan joka paikkakunnalla oli vähintään yksi viinaanmenevä sekundapoliisi. Avioerolain muuttuessa uskottomuustapauksien tutkinta väheni ja bisnes niiltä osin lakkasi kannattamasta, mikä luonnollisesti vähensi kysyntää.

Käytännön tasolla koko Suomessa taitaa enää olla alle kymmenen yksityisetsiväpalveluita päätoimisesti tarjoavia yrityksiä. Osittain tämä johtuu lakimuutoksista, jotka ovat lisänneet alan valvontaa niin, että yksityisetsivän praktiikka vaatii nykyään muutakin paperisotaa kuin pelkän lääninhallituksen luvan. Yksityisetsivä ei enää nykyään kanna asetta, niin kuin aiempina vuosina monet tekivät. Ala on pienentynyt mutta ammattimaistunut huomattavasti. Päättäväisellä työllä mielikuva viinaanmenevästä sekundapoliisista saadaan karkotettua.

Ja hyvä niin, koska yhäkin yksityisetsivätoimintaa hiukan häpeillään. Jos joku on turvallisuusalan punatukkainen äpärälapsi, on se juuri yksityisetsivä. Vaikka sama laki sääteleekin nykyään yksityisetsivätoimintaa ja vartioimisliiketoimintaa, ei niillä käytännön tasolla ole mitään tekemistä keskenään. Vaikka vartijakortti olisikin lompakossa, yksityisetsivä ei vartijan oikeuksilla tee juuri mitään. Vartijan ja yksityisetsivän ammatit myöskin vaativat keskenään hyvin erilaisia taitoja ja valmiuksia.


Suurin osa vartiointialan yrityksistä ei tarjoa ollenkaan yksityisetsiväpalveluita, vaikka lain puolesta ne niin saisivatkin tehdä. Syy siihen on varsin ilmeinen: turvallisuusala keskimäärin tuottaa massapalvelua, ei asiantuntijapalvelua. Oma konseptimme on nimenomaan asiantuntijapalvelun myyminen, ja mitä tahansa sekundapoliiseista sanotaankin, suurin osa vartioimisalan liikkeistä ei pysty tuottamaan laadukkaita yksityisetsiväpalveluita. Asiantuntijalle ei voi maksaa suorittavan työn tekijän tasoista korvausta, eikä asiantuntijaa saa keikalle halvalla.

Ajat on muuttuneet, toimeksiannot olennaisesti eivät. Itseäni työllistävät yhä hyvin pitkälti yksityishenkilöiden luottamukselliset tutkimukset. Myönnän ihan suoraan että olen rehellisesti rakastunut alaan - niin kuin kentuckylainen yksityisetsivä John Landreth sanoo: "Hienointa tässä on se, että yksityisetsivät ovat siinä suhteessa samanlaisia kuin vampyyrit, että kukaan ei usko niiden olemassaoloon."

-Jussi Marttila

Turvallisuusalan musta laatikko

Yksi syy siihen, että päätimme ryhtyä pitämään tätä yritysblogiamme, on ystävien, tuttavien ja asiakkaiden parissa kohtaamamme suhtautuminen turvallisuusalaan. Jokaisella on huonoja kokemuksia alasta ja tarinoita, joissa joku on maksanut turhasta, kuulee jatkuvasti. Ylipäätään alan maine on huono.

Kun tätä toimintaa tarkkailee sisältä päin, on todettava, ettei negatiivisessa suhtautumisessa ole mitään kummallista. Tälläkin alalla on ongelmansa. Suurin osa ongelmista tuntuisi liittyvän siihen, etteivät turva-alan yritykset osaa tuottaa tasalaatuista palvelua. Imagon kannalta suurin ongelma on se, että yritykset eivät kerro itsestään mitään normaalin markkinointihölynpölyn lisäksi. Tavallisen kansalaisen peruskontakti alaan on vähän pelottavan tai naurettavan näköinen tyyppi marketin parkkipaikalla työntelemässä ostoskärryjä. Mistään ei oikeastaan kerrota mitään.Kyse ei ole siitä, että alalla olisi mitään erityisen suuria salaisuuksia. Ei vain ole tapana puhua näistä asioista. Eihän se sovi.

Koska turva-alan yritysten antama informaatio itsestään on puutteellista, alan imago rakentuu pitkälti niiden uutisten varaan, joissa vartija lyö jotakuta. Yhdistettynä siihen, että monet yritykset myyvät kerrassaan kelvottomia palveluita kirkkain silmin, tämä luo varsin ruman kuvan. Turvallisuusala sijaitsee sekä asiakkaan että ulkopuolisten ihmisten näkökulmasta sellaisessa mustassa laatikossa, josta tietoa tulee ulos yleensä vain silloin kun jokin menee pahasti pieleen. Monien palveluntarjoajien kannalta tässä laatikossa oleminen luo tietysti turvallisuudentunnetta, niinkuin Jari Parantainen omassa blogauksessaan kirjoittaa, mutta pidemmällä aikavälillä se on iso ongelma. Jos kirjoittaa googleen vartiointia koskevia hakusanoja ja sanan blogi, ensimmäiseksi tulee vastaan vartijoiden väkivaltaisuutta käsitteleviä blogeja ja muuta vastaavaa. Millaisen kuvan se alasta antaa?

Me päätimme ottaa toisen lähestymistavan, ihan vain jo siksi, että meitä ei mikään estä sitä tekemästä. Uskomme uudenlaisten toimintatapojen antavan yrityksellemme ainutlaatuista hyötyä. Silloin kun Novemberia ryhdyimme perustamaan, piti meidän vakuuttaa sijoittajamme siitä, että olemme tekemässä tätä eri tavalla kuin useimmat muut alalla. Tämä lähestymistapa näyttäisi toimivan ihan oikeasti: olemme päässeet kiinni sellaisiin markkinarakoihin, joita perinteiset vartioimisliikkeet eivät ikinä tavoita, sillä niiltä puuttuu luottamusta. Suurimmaksi osaksi tämä luottamuksen puute ei edes johdu käytännön asioista vaan siitä, että ei olla tarpeeksi avoimia oman toiminnan suhteen.

- Jussi Marttila

Tervetuloa uuteen blogiimme!

Tämä on November Security & Investigations Oy:n virallinen blogi. Blogi tulee käsittelemään yleistä turvallisuusasiaa, yrityksemme toimintaa ja turvallisuusalaa yleensä.

Koemme olevamme tietynlainen uuden aallon yritys Suomessa, ja tässä blogissa tulemmekin kertomaan omista näkemyksistämme alan kehityksen ja tulevaisuuden suhteen ja niistä lähtökohdista, joista me teemme turvallisuustyötä.