Helppoa ja halpaa varautumista

Kielessämme on sellainen rajoite että on vain yksi sana, turvallisuus. Se on aina välistä hämäävää, koska englannissa on käytössä safety ja security, joilla on jokseenkin erilainen konnotaatio. Tässä postauksessa puhutaan turvallisuudesta sanan safety puitteissa.

Olen seuraillut mielenkiinnolla Sandy-hirmumyrskyn saapumista Yhdysvaltojen itärannikolle koska muutama tuttava ja yhteistyökumppani sattuu asumaan juurikin vaaravyöhykkeellä. Aika merkittävä osa ihmisistä ei ole varautunut myrskyihin juuri mitenkään, vaikka asuukin alueella missä ne eivät ole tavattomia.

Suomessa meillä harvemmin on suuria luonnonmullistuksia ja siksi satunnaiset sellaiset aiheuttavatkin suhteettoman paljon päänvaivaa ihmisille. Esimerkiksi myrskyt viime talvena tulivat monille täytenä yllätyksenä ja aiheuttivat hankaluuksia, koska sähköt ja puhelinverkot olivat paikoitellen poissa pitkäänkin.

Millaisella kokoonpanolla sitten kannattaa lähteä varautumaan tuollaisiin satunnaisiin kriiseihin? Itse sanoisin että miltei tärkeintä olisi se että osaa varata ruokaa, juomaa ja valaistusta muutaman päivän tarpeisiin, erityisesti jos asuu haja-asutusalueella, kaupunkioloissa se nyt ei ole ihan niin tarkkaa. Taskulamppuja ja kynttilöitä on hyvä olla että saa valaistusta vaikka sähköt olisikin poissa. Veden suhteen riittää se että pitää saatavilla pulloja, vateja tai kattiloita. Ne voi täyttää sitten kun näyttää siltä että vedenjakelu saattaa keskeytyä.

Jos omistaisin esimerkiksi kesämökin, kasaisin sinne pikkuhiljaa hieman kotivaraa siltä varalta, että vaikka  myrsky tai tulva katkoo kulkuyhteydet. Purkkiruoka, kuivatavara ja sen sellainen kuitenkin säilyy ja sitä voi käyttää muuten vaan pois parasta ennen-päivän lähestyessä.

Olennainen juttu mitä monilla ei enää nykyään ole, on paristotoiminen radio. Vaikkapa myrskyn sattuessa kännykkäyhteydet saattaa katketa ja kännykästäkin saattaa akku loppua, joten perinteinen matkaradio on erinomaisen hyvä olla kaiken varalta.

Eikä unohdeta kotieläimiä! Lemmikeillekin on hyvä olla ruokaa kaapissa juuri muutamaksi päiväksi siltä varalta että jotain sattuu.

Jos on riskinä se että lämmitys katkeaa, kannattaa pitää varalla isoa pinoa lämpimiä huopia, ellei jopa ihan lämpimiä vaatteita. On parempi olla kun ei tarvitse palella.

Lyhyesti: ruoka, vesi, valonlähde, radio ja lämpimiä huopia. Joku saattaisi vielä lisätä tähän ensiaputarvikkeet, eikä niistä tietysti haittaakaan ole. Tällaisen varautumisen etu on se että se ei ole erityisen raskasta tai kallista mutta se voi säästää valtavan määrän harmia jos onnettomuus sattuu kohdalle.

Jyrki Katainen, puukkomies ja turvallisuus

Ajattelin alunperin etten kirjoittaisi koko aiheesta mitään koska käytännössä tuo parin päivän takainen juttu siitä miten Kataista uhattiin veitsellä ei ole kauhean kiinnostava, erityisesti nyt kun näyttäisi siltä että kyseessä oli enemmänkin jonkinasteinen protesti kuin todellinen yritys väkivaltaan.

Olen ilahtunut siitä, miten sekä Katainen että Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Härkönen ovat reagoineet aika lailla asianmukaisella tavalla. Jos pitäisin esitelmää aiheesta, sanoisin että aikuisella tavalla toimittu: ei ylireagoida, ei alireagoida.

Härkösen kommenteista näkyy myös tietty tyytyväisyys siitä että turvamiehet hoiti hommansa ja se hänelle sallittakoon. Turhan usein näkyy äkkitilanteissa sitä että turvahenkilökunta hyytyy totaalisesti. Itse olin sellaista todistamassa viime kesän Helsinki Priden aikaan, missä vapaaehtoinen järjestyksenvalvoja oli ilmeisesti jäätynyt täysin kun joku satunnainen natsi ryhtyi heittelemään munia. Securitaksen järjestyksenvalvojat hoitivatkin kiinnioton ja järjestyshäiriö oli ohi hyvin nopeasti. Härkösellä on siis syytä olla tyytyväinen siihen että järjestelyt toimivat.

Tapahtuma olikin siis epätapahtuma: todennäköisesti mitään todellista uhkaa ei oikeastaan ollutkaan, turvamiehet hoiti hommansa, Katainen ei säikkynyt kovinkaan vakavasti ja tilanne oli ohi nopeasti. Mitä me tästä sitten opimme?

Pari yhteiskunnallista pointtia ensin ja sitten turvallisuuspointti. Jotkut on jeesustelleet sillä että miten tällaista voi Suomessa tapahtua ja voi oi niin kauheeta ja kyllä puhumalla pitää selvittää asiat. No, yhteiskunnallista pahoinvointia on ja sitä on paljon, silloin tällaista kerta kaikkiaan nyt vaan tapahtuu.

On äärimmäisen hyvä että tavallinen kansa pääsee pääministerin lähelle, vaikka siinä aina riskinsä onkin. Amerikkalaismallinen puolihysteerinen Secret Service ei ole sitä mitä Suomeen halutaan. Ehkäpä jopa se että poliitikkojen kanssa pääsee puheisiin ehkäisee sitä että herää halut tehdä väkivaltaa?

Turvallisuuspointti viimeiseksi koska sehän on minun alaani ainakin viimeksi kun tarkistin. Olen huomannut että muutama kontrollialalla toimiva on miettinyt että miten vaarallinen tilanne olisi voinut olla kyseessä ja plaa plaa plaa. Pelon lietsominen kannattaa ainoastaan silloin jos on myyntimies, tavallisen kenttätyöntekijän ei kannata sitä tehdä. Ja jos nyt kuitenkin jätettäisiin pelon lietsominen väliin, koska se on järjetöntä ja haitallista.

Sillä ei ole mitään väliä että miten vaarallinen tilanne olisi voinut olla kyseessä, koska turvamies olisi toiminut täysin samoin riippumatta tekijän todellisista aikeista. Turvallisuuspuoli toimi.

P.S. Pitäisi ryhtyä kuvittamaan blogia enemmän, nämä tekstiseinät on vähän tylsiä.

Väärät paperit, miten tunnistaa?

Kontrolli-lehden foorumilla on käyty keskustelua henkilöpaperiväärennöksistä ja ajattelinpa jakaa niistä muutaman perustiedon. Lähinnä siitä miten ne tunnistaa helposti ja miten niitä käytetään, tekovinkkejä en anna.

Normaalioloissa voidaan olettaa että suomalainen ajokortti, henkilökortti tai passi eivät ole väärennettyjä, koska niiden uskottava väärentäminen on hankalaa. Vanhoja sinikantisia passeja on tietääkseni väärennetty, mutta harvoinpa kukaan enää niitä näkee. Peukalosääntö tässä on että paksummat kortit ovat yleensä vaikeasti väärennettävissä koska niiden turvallisuuteen on panostettu.

Sitten on vino pino erilaisia kortteja jotka eivät ole suoranaisesti henkilöllisyystodistuksia eivätkä useimmissa paikoissa sellaisiksi kelpaa. Opiskelijakortit, vartijakortit ja muut vastaavat. Näiden väärentäminen on taas äärimmäisen helppoa ihmiselle jolla on edes hiukan osaamista ja laminointikone käytössä.

Karkeita väärennöksiä henkilökorteista ja ajokorteista voi tehdä, mutta harvalla riittää osaaminen siihen että sellainen kortti kestäisi tarkempaa syyniä. Tekniikasta sen verran että yleensä näissä liimataan jonkin muun kortin päälle paperille tehty replika henkilökortista tai ajokortista.

Pankit ja kaupat ovat ajat sitten lakanneet hyväksymästä satunnaisia kortteja henkilöllisyyden todistamiseen. Mitä sitten väärennetyillä henkilöpapereilla tehdään, paitsi että saattaa alaikäisenä päästä baariin? Erilaisia petoksia, esimerkiksi.

Jos siis joku tarjoaa jotain outoa korttia työpaikalla, kannattaa olla tarkkana. Papereita tarkistaessa kortti kannattaa aina pyytää omaan käteen eikä tyytyä siihen että se on jonkin lompakon korttilokerossa muovin takana. Kannattaa tarkistaa kortin laminointi ja että kortin toisella puolellakin näkyy muuta kuin valkoinen pahvi. Kortit myös on harvemmin täysin jäykkiä materiaaliltaan joten niiden pitäisi taipua jonkin verran. Lähtökohtaisesti oudon näköinen kortti kaipaa tarkempaa syyniä, koska suurimmalla osalla aikuisista on kuitenkin jonkinlaiset henkilöpaperit.

Kannattaa myös ottaa huomioon se että netistä saa täysin vaivattomasti tilattua kaiken maailman feikkihenkilöpapereita jotka eivät ole mitään oikeita asiakirjoja, joten oudon näköiset ulkomaiset paperit Suomen kansalaisella voivat myös olla epäilyttäviä.

Tietenkin perinteisin tapa hankkia väärä henkilöllisyys on käyttää jonkun muun papereita. Joten sitä valokuvaa kannattaa katsoa vähän tarkemmin.