Yöhiippari Turussa

Viime yönä oli nähty hieman draamaa. Perheenisä jahtaa murtomiestä pitkin kaupunkia, melkein kuin elokuvista, suorastaan.

Koska minä nyt teen sitä mitä teen niin minulta on kysäisty että miten se ylipäätään on mahdollista että joku noin vaan tunkeutuu toisten asuntoihin. Pitää toki myöntää ettei minulla tästä ole sen kummempaa tietoa kuin se mitä olen lehdistä lukenut, mutta valistuneen arvauksen voin aina tehdä.

1: Huono avainturvallisuus. Jos asut vuokralla, vaihda lukot. Jos taloyhtiöllä on avain, vaihda lukot. Jos huoltoyhtiöllä on avain, vaihda lukot. Älä luota siihen että joku muu pitää avaimen hyvin tallessa.

2: Perustason Abloy-käyttölukko ei nyt kertakaikkiaan vain ole erityisen turvallinen. Kadunmies muistaa aina mainita että Abloyta ei voi tiirikoida (vaikka se nyt on tiirikoitu jo noin 30 vuotta sitten) mutta tiirikointisuoja on oikeasti yhtä tyhjän kanssa, kun normaali ulko-ovi aukeaa ihan yksinkertaisillakin työkaluilla ilman tiirikointia.

Ratkaisuksi tarjoan sitä että hankkii sen turvalukon ja käyttää sitä. Tai jos on pihi, hankkii oveen telkisuojaraudan ja lukon avaamisnupin suojaavan kupin. Tai sitten kunnolla asennetun varmuusketjun. Sitten voi nukkua yönsä rauhassa hiippareilta.

Äärioikeisto turvallisuusuhkana, redux

Uusi hyökkäys, tällä kertaa Oulussa. Uhrina oli vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakso, joka on kohtuullisen paljon ollut julkisuudessa nimenomaan äärioikeiston vastaisen työn puitteissa.

Kirjoitin viime vuonna blogitekstin äärioikeistosta turvallisuusuhkana, ja ajattelin nyt nostaa esille muutaman pointin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Niinkuin vuoden 2010 Helsinki Pridessa, tekovälineeksi valittiin sumutin, ja koska poliisin tiedot sanovat että kyseessä ei ole OC- eli pippurisumutin, kyseessä on todennäköisesti jonkinlainen kyynelkaasu. Miksi näin? No, ensinnäkin siitä rankaistaan kohtuullisen kevyesti. Pride-kaasuttajat eivät saaneet erityisen tuntuvia tuomioita vaikka uhreja oli monta kymmentä. Erilaisia sumuttimia on lisäksi helppo saada laittomasti ja ne ovat halpoja.

Odotettava kevyt tuomio helpottaa myös tekijöiden hankkimista iskuja varten.

Mihin tälläisella toiminnalla sitten pyritään? Kyseessä on interdiktiotaktiikka, eli yritetään estää "vastapuolta" harjoittamasta poliittisia oikeuksiaan ja estämään näin yhteiskuntavaikuttaminen. Tällaisten tekojen suunnittelijoiden perspektiivistä on lähestulkoon sama että ammutaanko vastustaja vai pelotellaanko tämä niihin pahasti että tämä pysyy jatkossa kotona ja poissa yhteiskuntavaikuttamista. Tulos on sama, mutta vankilatuomion pituudella on olennainen ero. Pari kuukautta vs. elinkautinen.

(Henkilökohtaisena huomiona mainittakoon että Dan Koivulaakso tuskin jää politiikasta pois tällaisen takia, joten siinä mielessä valitsivat huonon kohteen)

Entä jos saattaa olla tällaisten äärioikeistohöyrypäiden maalitauluna? Ei paniikkia. Tässä kohtaa on tärkeää muistaa se, että tärkein ase heille on pelko. Turvallisuustoiminnan näkökulmasta taas kyse on aivan uudenlaisesta haasteesta: miten kehittää vastauksia näihin uhkiin ja samalla säilytetään täydellinen toimintavapaus poliittisella tasolla sille taholle, joka turvallisuutta kaipaa.

"Haluan suojella sinua"

Satuinpa eilen viettämään muutaman ystävän kanssa hieman vapaa-aikaa ja päädyin kuulemaan kohtuullisen järkyttävän tarinan. Tarina on järkyttävä koska se on niin yleinen kokemus monelle naiselle.

Nuori nainen oli viettänyt ystäviensä kanssa aikaa, ja seurueeseen kuului naisen ystävä Janne (nimi muutettu). Janne oli ilmeisesti ihastunut tähän naiseen mutta vastakaikua ei löytynyt. Janne jossain vaiheessa ahdisti tämän naisen nurkkaan ja aloitti monologin jonka pääpointti oli siinä että naisen elämäntavat (jotka, käsittääkseni, eivät poikkea niin sanotusta normaalielämästä lainkaan) tulevat johtamaan väistämättä siihen että hän joutuu raiskatuksi ja murhatuksi. "Ja hei, sanon tämän niinkuin ystävänä."

Loppukaneettina Janne totesi että koska tämä nainen on pieni ja heikko, hän ei pystyisi tekemään mitään jos Janne nyt päättäisi raiskata hänet. Nainen protestoi tässä kohtaa, ymmärrettävästi. Janne sitten ottaa hiukan takapakkia ja päättää taas muistuttaa että koko pointti on siinä miten nainen tarvitsee suojelua. Samalla Janne ryhtyy lähentelemään itse naista ja tulee taas torjutuksi. Mikä ei ollut ainutlaatuinen tapahtuma näiden kahden välillä.

Sanon ihan suoraan, että iljettävää.

Olen tuossa viimevuotisen Slutwalk-keskustelun päätynyt miettimään monesti sitä, miten oma ammattikunta ja ala asemoituu, kun puhutaan raiskauksista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Aina välillä joku pyytää turvallisuusvinkkejä, ja miten antaa niitä ilman että syyllistää rikoksen uhria. Se ei ole ihan yksinkertaista. Oma tämänhetkinen ajatukseni on että voidaan antaa sellaista yleistä uhkatilanteiden välttämiseen tähtäävää koulutusta mikä todennäköisesti on hyödyllistä. Ainakin itselleni siitä on ollut hyötyä (eli kiitos Turun Krav Maga-porukat!)

Koulutusta sinne ja tänne, mutta ongelman ytimeen sillä ei päästä. Hyvin harvoin raiskaaja on se varjohahmo Kaisaniemen puiston pensaikossa tai lenkkipolun varressa. Yleisimmin se on läheinen ystävä. Se Janne. Siihen harvemmin auttaa mitkään vinkit että kannattaa yöllä kulkiessa pitää avaimia kädessä tai aina liikkua jonkun tutun ihmisen kanssa.

Koska todennäköisin raiskaaja on se Janne itse.

Myytinmurtajat: Erityisturvallisuus ja alan erikoismiehet

Joskus joku kysäisi jossain minulta että mitä pirua se erityisturvallisuus oikein on. Yritän siis tässä antaa kysymykseen jonkinlaisen vastauksen.

Joskus se on itsensätehostamista. Puhutaan erityisturvallisuudesta että oltaisiin vähän erikoisempia ja vähän kovempia kundeja, riippumatta siitä että millaista keikkaa heittää. Se on karu totuus.

Joskus se on sitä että löytyy valmiuksia hankalampiinkin toimeksiantoihin. Tällaisia firmoja on Suomessa suhteellisen harvassa, mutta niitä on. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka Barbwire Oy Turusta.

Joskus se tarkoittaa sitä että firmassa on sattumalta erityisosaamista, vaikkapa yksityisen sektorin talousrikostutkintaan.

Mitä se sitten minulle Novemberissä tarkoittaa? No, oma taustani on ennen kaikkea yksityisetsivähommissa. Se on perinteisesti tarkoittanut että ollaan vähän niinkuin turvallisuusalan sekatyömiehiä, vaikka varsinaisesti yksityisetsivätoimeksiannot ovat lähinnä tangentiaalisesti turvallisuusalan hommia. On tarvinnut opetella kaikenlaista, tehdä kaikenlaista ja siinä on sitten kertynyt nippu valmiuksia erilaisiin tehtäviin. Vaikka uhkakuva-analyysi voisi olla hyvä esimerkki. Se ei ole varsinaisesti mitään rakettitiedettä, mutta siinä pitää olla jonkinlaiset pohjatiedot että osaa rakentaa asiakkaalle esitelmän siitä että mihin pitäisi varautua. Niinkuin laulussa sanotaan, sinun täytyy tietää kaikki. On tarvinnut lukea rikos- ja prosessioikeutta jonkun verran, on pitänyt perehtyä siihen että mistä tietoa saa ja on tarvinnut opetella pysymään hereillä pitkillä työkeikoilla.

Olen viime aikoina jopa joutunut tutustumaan henkivartiointityöhön, mikä on olennaisesti vähemmän loistokasta kuin mitä luulisi. Dyneemaliivit hiostaa, tylsyys on murskaava ja kahvi pistää vatsan sekaisin. Plus jos sanoo tekevänsä henkivartijan töitä, kaikki pitää joko hulluna tai muuten vaan tyhmänä. Alalla ei taida olla kauhean hyvää mainetta.

Mutta, ei se että minä teen erityisturvallisuustöitä tee minusta sen kovempaa jätkää. Se on aika tärkeä pitää mielessä. Ei minua erota päivittäistavarakaupan iltavuoron vartijasta mikään muu kuin se että uhkatilanteet töissä on vähemmän todennäköisiä, noin keskimäärin.