Julkisuus, kuvaaminen ja kuvaamisen kieltäminen

Sosiaalisessa mediassa on taas herättänyt keskustelua julkisella paikalla kuvaaminen.

Saatan jossain vaiheessa kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta tässä spesifinen tapaus koskee Turun kaupunginvaltuuston kokouksia. Kaupunginvaltuusto on nojannut siihen että säännöt kieltävät kuvaamisen, mutta se tuntuisi olevan pahasti ristiriidassa nykyisen lainsäädännön kanssa.

Kuntalaki nimittäin sanoo näin:

57 § (21.5.1999/622)

Kokouksen julkisuus

Valtuuston kokoukset ovat julkisia, jollei kokouksessa käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi tai jollei valtuusto muuten painavan syyn vuoksi jossakin asiassa toisin päätä.

Valtuuston suljetussa istunnossa esitetyt ja siinä käydystä keskustelusta laaditut asiakirjat ovat salassa pidettäviä, jos niin laissa säädetään.

Muun toimielimen kuin valtuuston kokoukset ovat julkisia vain, jos niissä ei käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi, ja jos toimielin niin päättää.

Yleisöllä on oltava kokouspaikalla mahdollisuus seurata toimielimen julkista kokousta myös siltä osin kuin kokoukseen osallistutaan videoneuvotteluyhteyden avulla. Jos toimielimen jäsen osallistuu julkiseen kokoukseen videoneuvotteluyhteyden avulla kunnan osoittamissa tiloissa, kunta voi hallintosäännössä määrätä, että yleisöllä on myös vastaava mahdollisuus seurata kokousta.

 Jostain kumman syystä julkisella tilassa kuvaamista on jatkuvasti yritetty rajoittaa, vaikkei laki siihen mahdollisuuksia anna. Huvittavin tapaus tästä on luontaistuotekauppa jonka ikkunassa oli lappu että heidän näyteikkunaansa ei saa kuvata. Eräs sukulaiseni taas oli joskus Turun satamassa kohdannut jonkun virkamiehen joka sanoi että kauppalaivoja ei saa kuvata, koska turvallisuusmääräykset.

Peukalosääntö jota on hyvä noudattaa on se että jos yleisöllä on jonnekin pääsy, kuvaamista ei saa kieltää. Tämä kattaa aika hyvin kaikki tavanomaiset paikat mihin ihmisellä yleensäkin on asiaa: kaupat, pankit, postit, baarit, kahvilat, ostoskeskukset, kadut ja torit.

Turvallisuusalan kannalta on tärkeää muistaa se että mies tekee ja mies vastaa: jos ryhtyy toimenpiteisiin kuvaamisen tähden, joutuu itse vastaamaan pahimmillaan oikeudessa siitä että toimenpiteelle ei löytynytkään laillista perustetta. Vartiointipuolella on onneksi herätty jo siihen että tällaiset kuvauskiellot eivät käytännössä koskaan ole laillisia ja kiellon olemassaolo ei anna minkään maailman toimivaltaa vartijalle.

Kaupunginvaltuuston tapauksessa tietty herättää kysymyksiä että mitä siellä oikein sitten tehdään joka on niin salaista ettei kansalainen saa sitä taltioida?

P.S. Pikainen muokkaus, eli kannattaa lukea tämä.

Äärioikeisto Suomessa-kirja julkaistu

Olen pariin otteeseen kirjoitellut äärioikeistosta tässä blogissa, ja ne kirjoitukset löytyvätkin täältä ja täältä.

Mikael Brunila, Li Andersson ja Dan Koivulaakso kirjoittivat tänä vuonna kirjan Äärioikeisto Suomessa, joka toimii kohtuullisen hyvänä katsauksena niihin liikkeisiin joista olen kirjoitellut itsekin. Tiedän että monet yrittävät leimata kirjoittajia jonkinlaisiksi äärivasemmistolaisiksi jotka pyrkivät mustamaalaamaan vastustajiaan mutta lyhyesti sanottuna, näin ei ole. Olenkin jo törmännyt äärioikeistolaisiin jotka yrittävät kieltää kirjan väitteet tällä tekosyyllä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Kirjan viite- ja lähdeluettelot ovat moittimattoman tarkkoja ja se ei sisällä mitään löysää spekulaatiota vaan hyvin kaunistelemattoman kuvan Suomen äärioikeistosta. Suomen Vastarintaliike, joka on omasta mielestäni merkittävin turvallisuusuhka poliittisen väkivallan saralla, on kirjassa käsitelty äärimmäisen hyvin ja kattavasti. En ala toistamaan itseäni sen enempää mitä Vastarintaliikkeeseen tulee.

Eräs uusista liikkeistä joka kirjassa esitellään on nimeltään Finnish Defense League. FDL yrittää kopioida brittiläisen English Defense Leaguen toimintamalleja, mutta näyttäisi lähinnä siltä että liikkeen toiminta on jäänyt sille tasolle että se keskittyy äpyttämään Facebookissa vasemmistoliittolaisille ja tappelemaan muun laitapopulistiskenen kanssa.

Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan tähän kirjaan. Turvallisuusalallekin sillä on oma käyttönsä: kannattaa tuntea vastapuoli.