Helsingin Sanomat nosti tämän teeman taas esille alkuviikosta. Vaikken varsinaisesti ole erikoistunut tämänkaltaisiin tapauksiin, ne kuuluu kuitenkin omankin firman palettiin tarvittaessa. Viimevuotinen Koti kuntoon-kampanjamme yritti hiukan nostaa teemaa esille.
Perusongelma näissä tapauksissahan on se että kuka auttaa, niinkuin artikkelikin kysyy. Artikkeli sivuuttaa taas sen että jos ei rahaa ole, kukaan ei auta. Jos voisin tehdä turvallisuustyötä laskuttamatta, tekisin. Jos olisi kehykset joiden puitteissa voisi auttaa ihmisiä ilman rahantarvetta, tekisin turvallisuustyötä sillä tavoin. Mutta ikävä kyllä niin ei ole.
Minulta kysyttiin joskus että eikö tällaiset työt pitäisi olla valtion ja yhteiskunnan etupeltoa. Ehkä pitäisikin. Tilanne tällä hetkellä on kuitenkin se että paitsi että poliisiviranomaisilta ja sosiaaliviranomaisilta puuttuu resursseja, julkisella puolella ei myöskään ole sitä spesifistä tietotaitoa joka tarvittaisiin. Sitä ongelmaa minä en osaa ratkaista.
Siihen asti kunnes julkisen sektorin resurssiongelmat korjataan, totuus on se että rahaton vainon uhri jää ilman apua. Eikä siihen auta turvatalojen toiminnan lopettaminen.
