Aamulehti: Lukkoyrittäjät pelkäävät jengien soluttautumista alalle

Tällainen artikkeli tuli muutama päivä sitten vastaan. En voi täysin sanoa jakavani toimitusjohtaja Timo Rasimuksen huolta aiheesta, koska ylipäätään järjestäytyneen rikollisuuden luoma uhkakuva on jäänyt jatkuvasti paljon jälkeen siitä mitä julkisuudessa on puhuttu.

Kysäisin K&T-Turvatalot Oy:n Jarkko Tikkaselta että mitä mieltä hän on aiheesta. Tiivistettynä, tuosta näkyy ensisijaisesti se että turva-alalla halutaan lisätä valvontaa että saataisiin kilpailu vähenemään. Lisäksi siitä paistaa läpi se että ylipäätään alalle on hankala saada osaavaa väkeä ja että yritysten tietoturvallisuus on mitä on. Ja turvasuojaajakorttihan on jo olemassa, mikä asennustyötä tekevällä pitää olla.

Olisin samaa mieltä. Jos valtion pitäisi lisätä valvontaa turvallisuusalalla, erityisesti kun puhutaan lukko-, hälytin- ja kameralaiteasennuksista, niin ensisijaisestihan se tarkoittaa sitä että liikkeet eivät itse siihen kykene syystä tai toisesta. Lisäksi voisi kuvitella että ongelmat keskittyisi nykyisellään pienempiin yrityksiin jotka ylipäätään harvemmin tekevät töitä kriittisemmissä kohteissa, muun muassa sertifiointisyistä johtuen.

Tietooni ei ole tullut yhtään sellaista tapausta tähän mennessä että järjestäytynyt rikollisuus olisi ylipäätään yrittänyt soluttautua turvallisuusalan yrityksiin sen suuremmin, mitä nyt järjestyksenvalvontapuolella sitä esiintyy ajoittain. Käytännössä kaikki turvallisuusongelmat jotka ovat alan liikkeiden valvonnan puutteesta johtuneet ovat ilmenneet itse asiassa yrityksissä joilla on hallussaan pääsy asiakkaiden tiloihin tai yksityisasuntoihin, eli huoltoyhtiöt. Silloinkin on aina ollut kysymys yksittäisistä rikollisista, ei mistään järjestelmällisestä toiminnasta.

Mikään valtion harjoittama valvonta tai lupaprosessi ei paranna tilannetta yhtään jollei yritykset itse hoida omavalvontaa kuntoon.

Ääriliikkeet Suomessa 2013

Koskapa aihe on kauheasti pinnalla, ajattelinpas naputella teille lukijoille pienen yleiskatsauksen siitä että mitä nämä mystiset ääriliikkeet oikein ovat. Määrittelykysymykset ensin: tämän tekstin kontekstissa ääriliike tarkoittaa militanttia liikettä joka on valmis muuhunkin kuin pelkkään puheeseen.

Jaetaan liikkeet kahtia heti ensi alkuun, koska Suomessa nimittäin toimii suomalaislähtöisiä liikkeitä joiden tavoitteet on saavutettavissa Suomella toimimassa ja niiden lisäksi toimii ulkomaalaisia toimijoita, joiden toiminta taas ei suuntaudu niinkään Suomen alueelle.

Suomen Vastarintaliike on liike josta olen nyt joutunut kirjoittamaan useamman kerran enkä viitsi toistaa itseäni, joten siitä kiinnostunut voi lukea aiheesta täältä tai täältä. Suomen Vastarintaliikkeen ohella Suomessa toimii skinheadorganisaatioita eri nimien alla, mutta keskimäärin suomalaisen skinheadliikkeen valmius tehdä mitään vakavastiotettavaa on ollut varsin alhainen. Katuväkivalta on yhteiskunnalle ongelmallista muttei mikään turvallisuusuhka valtiollisella tasolla.

Poliittisen kartan toiselta puolen löytyy jokunen anarkisti jotka ottivat 2011 vastuun räjähtämättömästä pommista Pasilan poliisiasemalla sekä junanohjauslaitteistokaapin tuhopoltosta. Huomionarvoisinta tässä lienee se että vuoden 2011 jälkeen näistä toimijoista ei ole kuulunut mitään mutta poliisi ei ilmeisesti ole myöskään ole saanut tekijöitä kiinni. Myöhemmin sattunut poliisiautojen polttaminen saattaa liittyä samoihin tekijöihin, mutta siitä ei kukaan ole ottanut vastuuta.

Normaalin vasemmisto-oikeistojaon ulkopuolelta löytyy Eläinten Vapautusrintama joka tunnetaan lähinnä turkistarhaiskuista. EVR on luokittelun kannalta hieman ongelmallinen koska se on kansainvälinen järjestö joka kuitenkin toimii Suomessa aika lailla eksklusiivisesti suomalaisin voimin ja suomalaista eläintuotantoa vastaan.

Pieniä on silakat joulukaloiksi, sanoisi. Ottaen huomioon sen että näistä organisaatioista ainoastaan SVL on tehnyt henkilövahinkoja aiheuttaneita aktioita, Suomessa todellakin ääriliiketoiminta on hyvin vähäistä. Tietty huomioarvo on myös siinä että perinteistä militanttia äärivasemmistoa Suomessa ei ole lainkaan eikä historiallisestikaan ole ollut. Kaikista ääriliikkeistä varmasti eniten huomiota mediassa viimeisen 20 vuoden aikana on saanut EVR.

Entäs sitten ne ulkomaalaiset liikkeet Suomessa? Se taas menee äärimmäisen epämääräiseksi johtuen siitä että paikkaansapitävää tietoa on hyvin vähän. Se tiedetään että erilaiset ääriryhmät kuten esimerkiksi somalialainen Al-Shabaab on saanut rahaa Suomesta, mutta ei löydy varsinaisesti mitään syytä luulla että kansainvälisesti toimivat ryhmät yrittäisivät sen enempää etabloitua Suomeen. Lähtökohtaisesti pitäisikin tarkastella tämäntyyppistä toimintaa enemmän yksilö- kuin organisaatiotasolla, koska aika varmasti lähestulkoon jokainen ääriryhmä maailmassa on joskus saanut jonkinlaista tukea Suomen asukkaalta, mutta siitä ei pidä vetää mitään kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Suomi ei ole kohde kansainväliselle terrorismille tällä hetkellä eikä huomennakaan. Riippuen toki siitä millaista ulkopolitiikkaa tulevaisuudessa harjoitetaan, Suomesta voi tulla joskus kohde, mutta en pitäisi sitä minään vakavastiotettavana huolenaiheena.

Toinen lyhyt jälkikatsaus Jyväskylään

Jotkut sanoivat viime viikon puolella että liian aikaisin huudetaan syyllisiä Jyväskylän kirjastossa tapahtuneelle iskulle. Hesari ja Kansan uutiset molemmat ovat nyt ehtineet uutisoida poliisin tietojen pohjalta että yksi kiinniotettu ja nyt vangittu on Suomen Vastarintaliikkeen jäsen. Tämä ei varmaankaan oikeasti yllättänyt ketään kartalla olevaa. Niinkuin aiemmassa bloggauksessani sanoin, modus operandin pohjalta voi usein sanoa paljonkin.

Jyväskylän tapahtumien politisointi on minusta jokseenkin outoa. Kannanotot että kyseessä olisi ollut ääriryhmien välinen kahina tai että kyseessä olisi ollut jonkinlainen lavastettu teko ovat täysin järjettömiä yhä. Ilkeästi voisi sanoa että erityisen älyvapaita ne ovat silloin kun nämä kannanotot tulevat kansanedustajalta jonka avustaja pyrki Suomen Vastarintaliikkeen jäseneksi. Joskus on vaan parempi olla ottamatta kantaa.

Turvallisuusalahan on blogin varsinainen aihe joten kommentti siihenkin suuntaan: jos jatkossa vastaavien tapahtumien järjestäjien pitää aina ottaa huomioon se että joku ääriryhmä saattaa hyökätä minne tahansa, olemme kohti aika paljon vähemmän avointa ja vähemmän demokraattista yhteiskuntaa. Poliittiset toimintavapaudet eivät voi toteutua jos ainoastaan ne joilla on rahaa maksaa yksityisistä turvallisuuspalveluista, voivat järjestää tapahtumia. Perinteiset toimintamallit missä ollaan menty puhtaasti vapaaehtoisten järjestyksenvalvojien voimin kaipaavat nyt päivitystä ja sekä järjestöpuolella että turvallisuusalalla on kehitettävä uusia malleja.