Turvamyyjät ja mukamasturvallisuus

Tässä taas viime viikon puolella on noussut tapetille tämä turvamyyjäkonsepti. Eli kauppoihin turvallisuuden asiantuntijoita myyjiksi niin on turvallisempaa. Toimiiko tämä? No ei tietenkään.

Konseptia on kokeiltu aiemminkin Suomessa ilman sen suurempaa menestystä. Miksi se ei toimi? Turvamyyjillä ei ole mitään sen merkittävämpää turvallisuusalan koulutusta ja johtuen työn luonteesta, siihen päätyy paljon esimerkiksi opiskelijoita tienaamaan vähän ylimääräistä. Vaikken haluakaan sanoa rumasti, osa-aikaisten työntekijöiden valmius oikeasti tehdä turvallisuustyötä on lievästi sanoen vaihteleva.

Myymäläturvallisuuden puolella on pitkään testatut perusmallit olleet voimassa vuosikausia, eli vartija suorittaa näkyvää turvallisuustyötä olemalla paikalla myymälässä ja näin luo myyjille paremman työympäristön. Pointtihan ei ole varsinaisesti koskaan ollut estää näpistäjiä viemästä karkkia ja makkaraa, vaan se että myymälävarkaat mieluummin menevät kauppaan jossa ei ole vartijaa ollenkaan. Näpistäjien varsinaiseen kiinniottamiseen on sitten muut keinot. Vartija myös parantaa myymälän varsinaisten työntekijöiden turvallisuutta läsnäolollaan.

Absurdeinta koko turvamyyjäkonseptissa tuntuisi olevan se että siinä jotenkin oletetaan että näpistelijä tai häirikkö ei osaa lukea lehtiä tai avata nettiselainta. Kaikenlaisia toohottajia minäkin olen kyllä urani aikana nähnyt, mutta myymälävaras ei ole sen tyhmempi kuin keskivertokansalainenkaan. Kyllä varas tajuaa että turvamyyjä ei ole mitään muuta kuin tavallinen myyjä jolla on erilaiset vaatteet päällä. Ja ihan samalla tavalla kuin tavallinen myyjä, turvamyyjä on kaupan asiakaspalvelun ja muun työn kanssa jumissa ison osaa ajasta. Ei turvallisuustyötä voi tehdä niin.

Veikkaukseni on että turvamyyjät katoavat kaupoista taas piakkoin vähin äänin, koska tämä on ihan puhtaasti kuolleena syntynyt konsepti. Toivottavaa olisi että niin tapahtuisi ennenkuin kenellekään käy huonosti, koska turvallisuustyön tekeminen ilman todellisia rahkeita, koulutusta tai välineistöä on melkoisen riskialtista, vaikka työ olisikin sataprosenttisen kosmeettista.

Yksityisetsiväkoulutusta

Olen tässä jonkin aikaa lomaillessani miettinyt että pitäisiköhän ryhtyä järjestämään yksityisetsiväkoulutusta pikkuhiljaa, koska kiinnostusta sille alalle tuntuisi jatkuvasti löytyvän, ja kukaan muu ei tuntuisi sitä Suomessa järjestävän paitsi korkeintaan satunnaisesti.

Aiempina vuosina on tullut järjestettyä kaikenmaailman esitelmää ääriliikkeistä ja niiden toimintamalleista niin luennointi ei ole minulle varsinaisesti vierastakaan ja olisi itsellenikin mielenkiintoista päästä jakamaan tietotaitoa alasta.

Jos kiinnostusta löytyy, niin minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen november@november.fi.

Päivitys:

Tuli kysymys että mitä tällaisessa koulutuksessa sitten käsiteltäisiin. Seuraa lyhyt lista aiheista jotka on käsittelemisen arvoisia. Niitä on toki lisääkin, mutta tässä jonkin verran aiheita.

• Tiedonhaku julkisista lähteistä
• Tiedonhaku ei-julkisista lähteistä
• Erityisasiantuntijoiden käyttäminen toimeksiannoissa
• Tyypillisimmät toimeksiantotyypit ja niiden erityispiirteet
• Tarut vs. todellisuus
• Alan historia Suomessa
• Seurantataktiikka (jalan ja autolla)
• Käytännön lakiosaaminen

Turvallisuuspäällikköasiaa, lyhyesti

Tsekkailin tässä aikani kuluksi että yksi luetuimmista bloggauksista on tämä lyhyt juttu turvallisuuspäälliköistä ja niiden tarpeesta. Se on mielestäni jossain määrin kiehtovaa, että turvallisuuspäälliköistä haetaan jatkuvasti tietoa, liekö se sitten seksikäs titteli tai jotain.

Mutta: jos nimenomaan haet turvallisuuspäällikköaiheista tietoa täältä. kerro ihmeessä että mikä askarruttaa. Saatan vastata joskus kommentilla tai joskus ihan uudella blogauksella.