Pelottaako? osa 5: Varautumisen viisaus

Aikoinaan kun tein lukkosepän töitä K&T Turvatalot-firman piikkiin, tuli tutuksi ihmisten paniikkireaktiot. En toki ole psykologian ammattilainen, mutta sanoisin että suurin osa ihmisistä toimii suurinpiirtein näin:

• ei haluta ajatella riskejä tai uhkia
• koska ei haluta ajatella, ei varauduta mihinkään
• kun jotain tapahtuu, joku myyntimies tekee hyvän tilin koska siinä kohtaa ihminen maksaa mitä tahansa turvallisuudesta
  

Valehtelematta voin sanoa että ihminen joka on ensimmäistä kertaa väkivallan uhan alla, ostaa käytännössä ihan mitä tahansa ja parhaimmillaan palveluntarjoajan pitää toppuutella ostajaa, koska jonkinasteinen omatunto turva-alan toimijallakin on. Toivottavasti.

Tolkku pitää siis saada mahdollisimman nopeasti mukaan kuvioihin. Perusasiat kuntoon-kohdassa käsiteltiin sitä mikä on suurimmassa osassa uhkailutapauksia riittävää. Luonnollisesti kaikki tapaukset on aina erilaisia ja asiantuntijalla, kuten esimerkiksi minulla, saattaa olla jotain annettavaa silti.

Luonnollisesti kodinturvapuolen hoitaminen ei oikein kenellekään riitä, paitsi ehkä jollekulle ionipiponörtille joka ei koskaan poistu kotoa. Keskimäärin kuitenkin ihmiset haluavat käydä ulkonakin.

Tässä simppeli lista kysymyksiä joita kannattaa miettiä:

• käytkö monesti yksin ulkona?
• millainen työmatkasi on?
• onko sinulla ja uhkailijalla yhteistä tuttavapiiriä?
• pääseekö kuka tahansa työpaikallesi?
• missä säilytät autoasi?
• onko mahdollista törmätä uhkailijaan sattumalta?

Jos käyt monesti yksin ulkona, jos työmatkasi on ennalta-arvattava, jos on yhteistä tuttavapiiriä, jos työpaikallesi voi kuka tahansa marssia sisään, jos säilytät autoasi kauempana, jos on mahdollista törmätä uhkailijaan lähikaupassa, niin kaikki nämä vaatii omien rutiiniesi muuttamista. Tuttavien ja työpaikan tapauksessa kannattaa kertoa että millainen tilanne on päällä eikä salailla sitä. Useammat ihmiset kyllä ymmärtävät tilanteen.

Rutiinien muuttaminen ei ole yleensä erityisen raskasta tai vaikeaa. Se on myös yksinkertaisin tapa tehdä itsestään vaikeasti tavoitettava, mikä on näissä tapauksissa enemmän kuin hyödyllistä. Ei kannata myöskään kuvitella itseään vainoharhaiseksi, jos uhka on todellinen. Enemmänkin kannattaa tehdä tapojensa muutosta tietynlainen peli itselleen: minkä reitin otan tänään työpaikalle, missä kaupassa käyn ostoksilla tänään ja niin edelleen.

Se voi jopa olla hauskaa.