Pelottaako? osa 1: Uhanalaisuuden kategorisointi

Kuin faksi poliitikolle, usein uhkailu tulee ihmiselle yllättäen ja pyytämättä. Harva on henkisesti valmistautunut joutumaan uhkailun kohteeksi. Artikkelisarjassa "Pelottaako?" tarkastellaan uhkailun eri muotoja, riskiarviointia sekä reagointia uhkailuun. Luonnollisesti tarkastellaan myös sitä että miten siitä pääsee eroon.

Uhkailun syyt voidaan karkeasti jakaa kahteen eri kategoriaan. Yksityiselämästä johtuvat syyt ja julkisesta elämästä johtuvat syyt. Yksinkertaisesti sanottuna, yksityiselämän takia uhkailija on suurimman osan ajasta tuttu tai tuntemasi henkilön tuttu, julkisen elämän takia uhkailija on tuntematon.

Yksityiselämässä todennäköisin uhkauksiin syyllistyvä on seurustelukumppani, nykyinen tai entinen sellainen. Muita tyypillisiä tällaisia on tyytymätön liikekumppani, entisen seurustelukumppanin nykyinen kumppani, naapuri, ja niin edelleen. Syyt näissä on usein ilmeisiä: mustasukkaisuus, vanhat kaunat, henkinen epätasapaino, käynnissä olevat kiistat ja muut sellaiset.

Julkisen elämän puolella taas kyse on siitä kuka olet ja mitä olet sanonut. Esimerkiksi maahanmuuttoa työkseen tutkinut ja lehtihaastattelun aiheesta antanut voi yhtenä yönä herätä siihen että joku "maahanmuuttokriittinen" soittaa ja puhuu sekavia suohaudoista, kommunisteista ja ysimillisestä buranasta. Tätä on nähty, kuten myös sitä että nettifoorumeilla kaivetaan esiin ihmisten kotiosoitteita ja aviopuolisojen nimiä. Poliittinen toiminta ja liike-elämässä näkyvästi toimiminen altistaa tällaiselle.

Näiden olennaisin ero on tiivistettävissä yhteen lauseeseen: henkilökohtaisista syistä johtuva uhkailu on aina vakavampi asia.

Miksi? Syitä on monia. Henkilökohtainen motiivi on aina vahvempi motiivi ihmiselle kuin epämääräiset poliittiset näkemykset. Se joka tietää kuka olet tietää myös mistä löydyt. Todennäköisyys sille että joudut kasvotusten uhkailijan kanssa jatkossakin on suurempi.

Seuraavassa osassa käsitellään uhkailun eri muotoja.