Seurannasta ja munkkikahveista

Jokin aika sitten loppui toimeksianto jossa oli tehty seurantaa erään epäilyn takia. Pitkällisen seurantatyön jälkeen totesin että mitään vilunkipeliä ei ollut tapahtunut. Ilmoitin siis asiakkaalle asiantilan, vaikka tämä olisikin jatkanut toimeksiantoa.

Asiantilahan oli tämä: epäilyyn ei ollut nähdäkseni syytä ja minä en voi hyvällä omatunnolla jatkaa toimeksiantoa, koska yhtä hyvin asiakas voisi lämmittää rahoillaan vaikka takan. Saman hyödyn asiakas siitä saisi.

Yksityisetsivä toimii 99 % ajasta niin, että asiakkaalla ei ole käytännön mahdollisuuksia valvoa työntekoa mitenkään. Asiakas ei voi myöskään koskaan olla varma tehdyn työn laadusta. Vielä kun tähän lisää sen että kyseessä on hyvin usein arkaluontoiset yksityisasiat, niin työ vaatii luottamusta tekijään. Mistä se asiakas tietää että käytätkö laskuttamaasi aikaa siihen että istut munkkikahveilla tai tuopin ääressä? Ei yhtään mistään. Jos tulosta ei tule, asiakkaalle tulee helposti sellainen kuva että et ole tehnyt yhtään mitään.

Siksi, vaikka sen ei pitäisi, nollatulos tutkimuksessa harmittaa aina. Yritän aina muistuttaa itseäni siitä että nollatulos on myös tulos: tutkimuksen kohde ei ole automaattisesti syyllinen. Siitä en pääse eroon, että jos asiakkaasta selvästi näkyy epäily siitä etten ole hoitanut toimeksiantoa ollenkaan, niin se tuntuu aina pahalta.

Olen itse pyrkinyt nyt Novemberin toimeksiannoista karsimaan pois turhanpäiväisen seurannan. Se on asiakkaalle kallista ja se ei ole minullekaan mielekästä. Suosittelenkin asiakkaille mieluusti sellaista lähestymistapaa tutkimuksiin, että ensin perataan muut johtolangat ja vasta jos niistä koukuista ei nouse kalaa, tehdään seurantaa. Lisäksi minimoidaan seurannan määrä.

Tiedän kyllä monien mielellään tekevät pitkiä seurantarupeamia: mikäs siinä. Laskutettavien tuntien määrän saa hyvin maksimoitua sillä tavalla. Ei siinä kyllä mitään järkeä ole. Itse järjestän asiat mieluummin niin että tekeminen säilyy mielekkäänä ja en laskuta asiakasta turhasta. Munkkikahvitkin voin juoda omalla ajalla. Työmaajuopotteluunkaan en sorru.