Pelottaako? osa 4: Turvakiellot ja niiden hankkiminen

Helpoin tapa turvata itsensä on olla vaikeasti löydettävä.

Uhkaustapauksissa pitää ymmärtää se että jos ihminen osaa löytää kotiisi, vahinko sillä saralla on jo tapahtunut. Esimerkiksi jos kotiosoitteeseen tulee uhkauskirje, niin tietojen salaaminen ei välttämättä lyhyellä tähtäimellä kauheasti auta. Sama koskee sitä jos uhkailija on esimerkiksi entinen puoliso.

Luonnollisesti jos taas kyse on sellaisesta tyypillisestä tapauksesta missä uhkailija on joku toistaitoinen natsi joka uhkailee sinua koska olet puhunut maahanmuuttajista julkisesti, jatkuvien uhkauksien mahdollisuus on olemassa ja mahdollisesti monilta eri tahoiltakin. Eli kannattaa salata asuinpaikkansa.

Lähtökohtaisesti uhkaustapauksissa ei ole käytettävissä kuin alustava analyysi siitä että onko tapaus vakava vai ei, mutta sitä ei koskaan tiedä että mitä seuraava päivä tuo tullessaan, joten lähivuosia ajatellen saattaa olla hyödyllistä että osoitteesi ei selviä kenelle tahansa yhdellä puhelinsoitolla. Takaat myös sen että jos vaihdat asuntoa, sillä on oikea vaikutuskin siihen että löytääkö joku sinut.

Nyt palataan siihen mistä osassa kolme puhuttiin, eli dokumentaatioon ja poliisille ilmoittamiseen. Poliisilta voit pyytää kopiot tekemästäsi ilmoituksesta, sitten otat sen sekä muut todisteet mukaan ja marssit samantien maistraattiin. Avainsana on "turvakielto".

Ilmoitus ja muut todistemateriaali yhdessä on sellainen paketti että sen pitäisi riittää osoittamaan turvakiellon tarpeellisuus. Jos maistraatissa virkailija märisee, ota yhteyttä virkailijan esimieheen.

Kannattaa ottaa huomioon se, miten turvakielto saattaa hankaloittaa muuta elämää. Esimerkiksi pankkiasiointi saattaa vaikeutua koska pankki ei voi selvittää virallista osoitettasi noin vain. Se on kuitenkin pieni ongelma josta voi pienellä työllä päästä yli.

Toinen taho jonne kannattaa ottaa yhteyttä on Trafi eli entinen Autorekisterikeskus. Jos sinulla on auto, pelkällä tekstiviestillä ja auton rekisterinumerolla saa melko hämmästyttävän määrän tietoja sieltä, muun muassa osoitteesi. Tee sinne osoitteenluovutuskielto.

Kolmanneksi ota yhteys kännykkäoperaattoriisi ja pistä numerosi salaiseksi.

Nämä kolme tahoa kattavat melko hyvin satunnaisten taulapäiden tiedonhankintamahdollisuudet. Jos minulta kysyttäisiin jotain prosenttilukua, niin suurinpiirtein 95% ihmisistä toteaisi tässä kohtaa että seinä tulee vastaan, ei löydy sitä ihmistä jonka osoitteen haluaa saada.

Ihan toisenlainen ongelma on sitten se jos olet esimerkiksi pistänyt osoitteesi jollekin nettifoorumille tai kotisivullesi, se saattaa olla siellä käytännössä ikuisesti. Jos kotisivut on hävinneet netistä, on silti mahdollista löytää ne kiertoteiden kautta. Sille nyt vaan ei voi mitään. Ainakin googlella kannattaa tarkistaa että löytyykö oma osoite. Jos ei suoraan googlella löydy, niin se kattaa taas suurinpiirtein 95% ihmisistä.

Entäpäs jos sinua etsiikin ihminen joka oikeasti on hyvä jäljittämään osoitteita ja muuta infoa ihmisistä, esimerkiksi minä tai joku muu Suomen yksityisetsivistä? Se on sitten taas huonompi juttu, koska jos haluat elää yhtään minkäänlaista normaalielämää, se on aika mahdotonta salata asuinpaikkaansa päättäväiseltä ja osaavalta etsijältä. Sellaisia lahjakkaita tapauksia on onneksi aika harvassa, koska lähtökohtaisesti lahjakkaat ihmiset ei uhkaile toisia ihmisiä väkivallalla.

Ja jos mustasukkainen aviomiehesi osti Fiskarsin kirveen pahoin aikein ja soittaa minulle jäljittääkseen sinut? Pelko pois, minä en ota epäilyttäviä toimeksiantoja vastaan.