Tapahtumaturvallisuutta ja tapahtumaturvattomuutta

Missä tahansa yleisötapahtumassa on aina potentiaalia katastrofille. Se on sääntö. Sanotaan se vielä uudestaan. Missä tahansa yleisötapahtumassa on aina potentiaalia katastrofille. Ei kuulosta kivalta?

Asia on hyvin yksinkertainen. Kun on paljon väkeä ympärillä, mikä tahansa häiriö tai onnettomuus saattaa monikertaistua kun paniikki iskee. Jos vaikka kaverit Jaakko ja Teppo leikillään vähän nyrkkeilevät, parin minuutin sisään saattaa olla käynnissä joukkotappelu. Jos Jaakko sytyttää läpällä kännissä teltan festarialueella tuleen, pian on käynnissä joukkopako alueelta ja heikommat jää jalkoihin.

Olisi varmaan sitten syytä panostaa turvallisuuteen vahvasti, vai mitä? Arvatkaas mitä: niin ei tehdä. Järjestyksenvalvonta ylipäätään yleisötapahtumissa pohjaa lähinnä siihen että tehdään sen minimin mukaan kuin mitä viranomaiset vaatii, kuka tahansa jolla on järjestyksenvalvojakortti povarissa pääsee töihin käytännössä ihan mihin tapahtumaan vaan, koska halpaa työvoimaa ei ole koskaan liikaa.

Entäs sitten kortittomat järjestyksenvalvojat? Niitäkin on vielä isommissa tapahtumissa.Yleensä kyseessä on jonkin urheiluseuran tai vastaavan jäsenet jotka tekevät palkatta työtä johon eivät ole ollenkaan pätevöityneitä. Arvatkaapas vain huviksenne että miten ammattitaitoista väkeä siitä porukasta löytyy.

Se on se realiteetti yleisötapahtumissa tällä hetkellä. Jos mitään kamalaa ei satu, niin se on puhtaasti tuuripeliä.

Miksi tilanne on tämä? Hyvin pitkälti siksi että tapahtumia järjestävillä tahoilla harvemmin on erityistä turvallisuusosaamista ja tapahtuman järjestäjä haluaa aina selvitä näistä velvoitteista mahdollisimman halvalla, mikä on tietty luonnollista.

Vanha viisaus sanoo, että kun maksaa pähkinöillä saa apinoita. Sama pätee turvallisuuteen. En tietenkään väitä etteikö joukossa olisi ammattitaitoisia asiantuntijoita, mutta kourallinen osaavia ihmisiä amatöörien meressä ei vielä tee kesää.

Ratkaisumalli tähän ongelmaan on aika yksinkertainen. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tapahtuman järjestäjän pitäisi hankkia asiantuntija-apua. Ei pelkästään siksi, että varsinainen turvallisuustyö vaatisi sitä, mutta myös siksi että melko usein järjestäjätaholle ei ole ihan sataprosenttinen selvyys siitä että mitä laki vaatii järjestäjältä.

Asiantuntijan pitäisi mahdollisimman aikaisin tutustua paikkaan jossa tapahtuma järjestetään, ja kasata työryhmä josta löytyy osaajia kaikilta niiltä sektoreilta joita tullaan tarvitsemaan: järjestyksenvalvonta, ensiapu, paloturvallisuus, viestintä, tiedotus ynnä muuta.

Näiden osaajien ja asiantuntijan avulla voidaan kasata sellainen työporukka, joka oikeasti tietää mitä tapahtuma vaatii, mitä pitää tehdä jos tulee ongelmia ja ennen kaikkea, kenttätyötä tekevien ihmisten pitää olla sataprosenttisen varmoja siitä että missä pitää olla ja mitä tehdä. Viimeinen saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta ihan turhan usein se ei ole lainkaan selvää.

Muistan itse yhden Ruisrockin 1990-luvun puolelta jossa oli mm. paikallisen uimaseuran väkeä tekemässä työtä järjestyksenvalvojina. Käytännössä yksikään heistä ei missään kohtaa tiennyt mitä oikeasti piti tehdä ja missä piti olla milloinkin. Festarien loppuessa nämä sitten hätäisesti pistettiin ohjaamaan poistuvia festarivieraita pois alueelta, ja seurauksena oli täysi kaaos koska minkäänlaisia viestintävälineitä ei ollut, työtehtävästä ei annettu minkäänlaista ohjeistusta etukäteen. Osa järjestyksenvalvojista totesikin kansainväliseen tyyliin että Fuck this, heittivät keltaiset liivinsä ojaan ja lähtivät muiden ihmisten joukossa kotiin. Eikä heitä voi siitä syyttää! Ei kukaan voi toimia haastavissa työtehtävissä ilman minkäänlaista opastusta tai aiempaa kokemusta.

Paitsi että tapahtumaturvallisuuspuolella voi.

-Jussi Marttila