Erinäisten kiireiden takia tuli pidettyä taukoa kirjoittelusta.
Nyt taas kuitenkin jatkuu, tosin joulun alla ehkä pidän pienen loman. Jollen ole töissä, siis.
Lukijat voivat kyllä ehdottaa aiheita jotka kiinnostaisi, koska on hauskaa kirjoittaa aiheista mitä ei tule itse välttämättä miettineeksikään.
torstai 15. joulukuuta 2011
tiistai 13. joulukuuta 2011
Varekseksi Vareksen paikalle
Törmään aina välillä kysymyksiin siitä että miten kukaan päätyy tälle alalle. Lyhyt vastaus olisi että "puoleksi vahingossa". Pidempää vastausta varten otan pohjaksi kysymykset jotka esitettiin aiemman postauksen kommenteissa.
Huomasin, että pidätte yksityisetsivätoimintaa käsittelevää blogia. Koska yksityisetsivän työt kiinnostavat minua suuresti, haluaisin esittää muutaman kysymyksen:
Kuinka helppoa alalle on ylipäätään päästä? Onko välttämätöntä olla kontakteja vai voiko toimintaan ryhtyä jo melko pienen "taustahenkilöryhmän" tuella?
Minkätyyppistä luonnetta yksityisetsivänä toimiminen vaatii/edellyttää? Onko tietynlainen "nuuskijanluonne" olennaisinta vai tarvitaanko myös jonkinasteista "varesmaisuutta"?
Kuinka hyvin alalla voi työllistää itsensä? Kuinka toimeksiantojen määrä jakaantuu yksityisten ihmisten ja yritysten välillä?
Liittyykö työhön sen luonne huomioon ottaen mitään olennaisia vaaratekijöitä? Onko työssä riskiä joutua esim. väkivallan uhriksi?
Alalle pääseminen on erittäin helppoa. Muuta ei tarvitse kuin sen verran lukupäätä, että saa suoritettua vartijakoulutukset. Se on se minimivaatimus sille, että voi tehdä töitä yksityisetsivänä. Työpaikat taas ovat melko harvassa siksi että alalla ei ole kuin muutama firma jolla on useampi työntekijä ylipäätään: minulta on pariin otteeseen kyselty töitä ja en ole sellaisia voinut kenellekään tarjota tähän mennessä. Ehkä joskus tulevaisuudessa voinkin.
Jos opiskelee lain vaatimat kolme osioita turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnosta, voi perustaa yrityksen ja hakea vartioimisliikelupaa. Totuus on ikävä kyllä se että todennäköisyys menestyä jos kylmiltään lähtee alalle on aika pieni. Jos taas on paljon kontakteja ja paljon asiakkaita tiedossa samantien kun avaa toimistonsa ovet, mahdollisuudet paranevat olennaisesti. Kontakteja kannattaa olla, siis. Erityisesti kun koskaan ei tiedä että minkälaista apua saattaa joltakulta tarvita.
Työ vaatii tiettyä asennetta: työajat vaihtelee radikaalisti, iso osa töitä menee lähinnä odotellessa että jotain tapahtuisi ja jostain syystä kaikki kenttätyö vaatii aina ajamista kaatosateessa. Miksi näin on, en tiedä. Nokkeluus, hyvät yleistiedot ja kyky hankkia tietoja sieltä sun täältä on ne perusasiat mitä minä hakisin yksityisetsivästä. Kyky oppia uutta on aina myös plussaa: itse olen saanut tänä vuonna perehtyä moneen uuteen asiaan, kuten esimerkiksi älypuhelimien sielunelämään. Vares-kirjoista kannattaa oppia se että Vares yleensä tekee työnsäkin eikä pelkästään ryyppää. Juoppo sekundapoliisi on vähän niinkuin mennyttä maailmaa.
Alalla voi työllistää itsensä juuri niin hyvin kuin osaa markkinoida. November Securityllä on kohtuullisen hyvä markkinointitiimi ja olemme osanneet avata uusia markkinoita alueilta missä turvallisuusbisnes ei ole perinteisesti toiminut. Tällä hetkellä minua työllistää eniten yksityisasiakkaat, mutta toivomus olisi toki lisätä yritysasiakkaiden määrää mahdollisimman paljon.
Yksityisetsivän työssä, niinkuin missä tahansa työssä, on tietty väkivallan riski läsnä. En kuitenkaan menisi liioittelemaan sitä, koska suurimmat riskit taitaa liittyä siihen että joutuu autoilemaan paljon. Meinasin myös eilen liukastua loskassa asiakastapaamisen jälkeen. Autossa istuminen käy toki myös selän päälle helposti. Jos saa vaikka tutkimuksen kohteelta kuonoonsa, todennäköisyys on sen puolella että on mokannut jotenkin. Itse olen pitänyt sitä linjaa, että jos vaikka seuranta vaikuttaa siltä että kohde on siitä tietoinen, pistän siltä päivältä pillit pussiin. Se vähentää riskejä olennaisesti.
Huomasin, että pidätte yksityisetsivätoimintaa käsittelevää blogia. Koska yksityisetsivän työt kiinnostavat minua suuresti, haluaisin esittää muutaman kysymyksen:
Kuinka helppoa alalle on ylipäätään päästä? Onko välttämätöntä olla kontakteja vai voiko toimintaan ryhtyä jo melko pienen "taustahenkilöryhmän" tuella?
Minkätyyppistä luonnetta yksityisetsivänä toimiminen vaatii/edellyttää? Onko tietynlainen "nuuskijanluonne" olennaisinta vai tarvitaanko myös jonkinasteista "varesmaisuutta"?
Kuinka hyvin alalla voi työllistää itsensä? Kuinka toimeksiantojen määrä jakaantuu yksityisten ihmisten ja yritysten välillä?
Liittyykö työhön sen luonne huomioon ottaen mitään olennaisia vaaratekijöitä? Onko työssä riskiä joutua esim. väkivallan uhriksi?
Alalle pääseminen on erittäin helppoa. Muuta ei tarvitse kuin sen verran lukupäätä, että saa suoritettua vartijakoulutukset. Se on se minimivaatimus sille, että voi tehdä töitä yksityisetsivänä. Työpaikat taas ovat melko harvassa siksi että alalla ei ole kuin muutama firma jolla on useampi työntekijä ylipäätään: minulta on pariin otteeseen kyselty töitä ja en ole sellaisia voinut kenellekään tarjota tähän mennessä. Ehkä joskus tulevaisuudessa voinkin.
Jos opiskelee lain vaatimat kolme osioita turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnosta, voi perustaa yrityksen ja hakea vartioimisliikelupaa. Totuus on ikävä kyllä se että todennäköisyys menestyä jos kylmiltään lähtee alalle on aika pieni. Jos taas on paljon kontakteja ja paljon asiakkaita tiedossa samantien kun avaa toimistonsa ovet, mahdollisuudet paranevat olennaisesti. Kontakteja kannattaa olla, siis. Erityisesti kun koskaan ei tiedä että minkälaista apua saattaa joltakulta tarvita.
Työ vaatii tiettyä asennetta: työajat vaihtelee radikaalisti, iso osa töitä menee lähinnä odotellessa että jotain tapahtuisi ja jostain syystä kaikki kenttätyö vaatii aina ajamista kaatosateessa. Miksi näin on, en tiedä. Nokkeluus, hyvät yleistiedot ja kyky hankkia tietoja sieltä sun täältä on ne perusasiat mitä minä hakisin yksityisetsivästä. Kyky oppia uutta on aina myös plussaa: itse olen saanut tänä vuonna perehtyä moneen uuteen asiaan, kuten esimerkiksi älypuhelimien sielunelämään. Vares-kirjoista kannattaa oppia se että Vares yleensä tekee työnsäkin eikä pelkästään ryyppää. Juoppo sekundapoliisi on vähän niinkuin mennyttä maailmaa.
Alalla voi työllistää itsensä juuri niin hyvin kuin osaa markkinoida. November Securityllä on kohtuullisen hyvä markkinointitiimi ja olemme osanneet avata uusia markkinoita alueilta missä turvallisuusbisnes ei ole perinteisesti toiminut. Tällä hetkellä minua työllistää eniten yksityisasiakkaat, mutta toivomus olisi toki lisätä yritysasiakkaiden määrää mahdollisimman paljon.
Yksityisetsivän työssä, niinkuin missä tahansa työssä, on tietty väkivallan riski läsnä. En kuitenkaan menisi liioittelemaan sitä, koska suurimmat riskit taitaa liittyä siihen että joutuu autoilemaan paljon. Meinasin myös eilen liukastua loskassa asiakastapaamisen jälkeen. Autossa istuminen käy toki myös selän päälle helposti. Jos saa vaikka tutkimuksen kohteelta kuonoonsa, todennäköisyys on sen puolella että on mokannut jotenkin. Itse olen pitänyt sitä linjaa, että jos vaikka seuranta vaikuttaa siltä että kohde on siitä tietoinen, pistän siltä päivältä pillit pussiin. Se vähentää riskejä olennaisesti.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Extremhögern som säkerhetshot
Traditionellt har den privata säkerhetsbranchen fokuserat sig inom preventation av traditionell brottslighet, men tiderna ändras även i Finland. Just nu anser jag personligen att det mest seriösa hotet som riktar sig mot politiska aktörer är extremhögern i Finland.
Trenden har inom tidperioden 2007-2011 varit att extremhögern har blivit mera organiserad än tidigare, och istället för att strida mot andra politiska extremiströrelser och inom sina egna organisationer, har nu hotet riktats utåt.
De aktörer som kan anse sig bli utsatta för extremhögern:
Trenden har inom tidperioden 2007-2011 varit att extremhögern har blivit mera organiserad än tidigare, och istället för att strida mot andra politiska extremiströrelser och inom sina egna organisationer, har nu hotet riktats utåt.
De aktörer som kan anse sig bli utsatta för extremhögern:
- traditionella politiska organisationer, både från högern och vänstern
- organisationer som har att göra med invandring och invandrare
- organisationer för sexuell jämlikhetsarbete
- företag som ägs av invandrare
Naturligtvis blir även individer från dessa organisationer utsatta för hot och möjlig våld. Tills vidare har vi inte i Finland sett aktioner riktade mot specifikt individer, men till exempel i Sverige har Svenska Motståndrörelsen utfört åtminstone ett politiskt mord.
Extremhögerns repertoar är som följer:
En metod som extremhögern använder sig av är hot som är tyvärr svårare att dokumentera, eftersom en stor del av dessa fall aldrig kommer varken till polisen eller median. Politiker, journalister, forskare och andra offentliga personer har blivit hotade av extremhögern inom de senaste åren.
I median har alla dessa fall inte blivit kopplade till extremhögern, men väldigt långt kommer man med att studera modus operandi, alltså hur attentat utförs. Till exempel detta fall har inte blivit officiellt bundet till extremhögern i Finland, men metoden som användes motsvarar det som användes i Pride 2010.
Naturligtvis måste man också nämna händelserna i Norge som ideologiskt kompatibla med extremhögern i Finland.
Som studieobjekt karakteriseras extremhögerns aktioner i Finland av två saker: amatörmässighet och våldsamhet. Aktionerna och attentaterna som har utförts i Finland har inte varit speciellt raffinerade, men de har varit våldsamma. Om man vill göra en jämförelse med andra extremorganisationer i Finland, som till exempel EVR, så har extremhögerns aktioner varit våldsamma med våld som ett mål i sig. De andra extremorganisationerna i Finland gör praktiskt taget aldrig våldsaktioner, även om det kan finnas en risk i aktionerna för det. De andra organisationerna i Finland har koncentrerat sig kring att skapa ekonomiska förluster för sina offer. Extremhögern tar inte heller skulden för sina aktioner, utan när en medlem av en organisation blir arresterad, så tar medlemmer personligen ansvar för aktionen utan att utpeka organisationen.
Våldet motiveras genom att extremhögern ser sig att vara i krig med samhället.
Från säkerhetsbranchens synvinkel, de tre viktigaste sakerna som måste tas i beaktning i kontextet av extremhögerns hot är dessa:
- man måste känna till extremhögerns modus operandi
- identifiering av hotbilden och riskerna i förhand
- användning av säkerhetsplanering före hotbilden realiseras
perjantai 11. marraskuuta 2011
Äärioikeisto turvallisuusuhkana Suomessa
Perinteisesti yksityinen turvallisuusala on keskittynyt lähinnä tavanomaisen rikollisuuden torjuntaan. mutta maailma muuttuu ja turvallisuusalankin pitää muuttua. Tällä hetkellä näkisin, että vakavimman tyyppinen uhka joka suuntautuu poliittisiin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin on äärioikeiston luoma uhka.
Nousevana trendinä äärioikeiston toiminnassa on se, että kyse ei ole mistään ääriliikkeiden välisestä nahistelusta, mikä on ollut perinteistä muualla maailmassa. Väkivaltaiset teot ja attentaatit suuntautuvat sellaisia ihmisiä ja organisaatioita vastaan, jotka koetaan vihollisorganisaatioiksi.
Suomessa on helppo kategorisoida ne organisaatiot joita vastaan äärioikeisto toimii:
Nousevana trendinä äärioikeiston toiminnassa on se, että kyse ei ole mistään ääriliikkeiden välisestä nahistelusta, mikä on ollut perinteistä muualla maailmassa. Väkivaltaiset teot ja attentaatit suuntautuvat sellaisia ihmisiä ja organisaatioita vastaan, jotka koetaan vihollisorganisaatioiksi.
Suomessa on helppo kategorisoida ne organisaatiot joita vastaan äärioikeisto toimii:
- Perinteiset poliittiset järjestöt, sekä vasemmalta että oikealta
- Maahanmuuttoon liittyvät organisaatiot
- Seksuaaliseen tasa-arvoon liittyvät organisaatiot
- Maahanmuuttajien omistamat yritykset
Luonnollisesti äärioikeisto ottaa kohteekseen myös yksilöitä jotka toimivat näissä järjestöissä. Toistaiseksi sellaisia konkreettisia hyökkäyksiä ei ole vielä nähty Suomessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa Svenska motståndsrörelsen on syyllistynyt ainakin yhteen poliittiseen murhaan.
Mitä sitten äärioikeiston repertuaariin kuuluu?
- Polttopullot
- Pippurisumutteilla ja vastaavilla tehdyt iskut
- Katuväkivalta
- Ilkivalta
- Yleinen pelon herättäminen
Vaikeammin dokumentoitavissa on myös erilaiset uhkailut, joiden kohteeksi on joutunut poliitikkoja, journalisteja, tutkijoita ja muita julkisuuden henkilöitä. Itselleni useampi on kertonut joutuneensa moisen kohteeksi.
Julkisesti kaikkia tekoja ei ole kuitenkaan liitetty suoraan äärioikeistoon. Tekotapojen kevyt analyysi kuitenkin paljastaa sen että taustalla on sama ryhmä. Esimerkiksi tälle ei ole vielä löytynyt syyllistä, mutta tekotapa viittaa vahvasti äärioikeistoon.
Luonnollisesti ei voida olla mainitsematta Utöyan tapahtumia jotka liittyy samaan mielenlaatuun kuin Suomessa tehdyt äärioikeistolaiset rikokset.
Ydinsanat mitkä kuvaavat sekä Suomessa että Ruotsissa tehtyjä tekoja ovat seuraavat: amatöörimäisyys ja väkivaltaisuus. Mitään erityisen hienostunutta toimintaa Suomessa äärioikeisto ei osaa harjoittaa. Sen sijaan pitääkin huomata että väkivaltaa harjoitetaan sen itsensä takia ja iskuista ei julkisesti kanneta vastuuta. Muut Suomessa toimivat ääriliikkeet tai proto-ääriliikkeet kuten EVR ovat yleensä tiedottaneet avoimesti esim. tekemistään turkistarhaiskuista. Kannattaa myös pitää mielessä se, että suoraa ja suunnattua väkivaltaa muut Suomessa toimivat liikkeet eivät harjoita, vaikka toiminnasta seuraisikin vaaratilanteita. Muiden ääriliikkeiden toiminta suuntautuukin yleensä taloudellisten vahinkojen aiheuttamiseen.
Äärioikeisto katsoo olevansa sodassa nyky-yhteiskuntaa vastaan. Sillä motivoidaan väkivalta ja vihakampanjat.
Miten sitten turvallisuuspuolella reagoida äärioikeiston toimintaan? Lyhyt checklist:
- pitää tuntea äärioikeiston modus operandi
- riskien tunnistaminen etukäteen
- turvallisuussuunnittelu peliin ennenkuin joutuu kohteeksi
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Pelottaako?-artikkelisarja koottuna
Tässä näppärästi linkit jokaiseen osaan artikkelisarjaa. Jos vaikka joku haluaa tätä levittää eteenpäin tai jotain, tai jos haluaa lukea sarjan kronologisessa järjestyksessä läpi.
- Uhanalaisuuden kategorisointi
- Tuuli viestin tuo
- Perusasiat kuntoon
- Turvakiellot ja niiden hankkiminen
- Varautumisen viisaus
- Älä tee näitä virheitä
- Loppujen lopuksi
Pelottaako? osa 7: Loppujen lopuksi
Suurimman osan ajasta uhkauksia tulee vain jonkin aikaa, kunnes uhkailija rauhoittuu. Harvinaisia poikkeustapauksia on toki olemassa, mutta kannattaa pitää mielessä se että elämä jatkuu tavallista rataansa ennemmin tai myöhemmin.
Pelottaako?-artikkelisarjan tarkoitus on ollut antaa uhreille työkaluja ja neutraali näkemys siihen mistä on kyse ja miten voidaan välttää asiaan liittyviä riskejä. Syvällisempi tarkastelu aiheesta tulee löytymään pikaoppaasta, jonka November Security yhteistyökumppaneineen julkaisee ilmaiseksi tämän vuoden lopusta.
Aihepiiri on sen verran laaja, että näissä seitsemässä osassa saatiin lähinnä pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Toivon kuitenkin että näistä voi jollekulle olla hyötyä, riippumatta siitä päätyykö tämä joku asiakkaaksemme vai ei. Kaikki tapaukset ovat aina omanlaisiaan, mutta yhteneviä piirteitä löytyy aina: siksi yleispätevät työkalut tehoavat aina samalla tavalla näihin tapauksiin.
Enää ei tarvitse pelätä.
Pelottaako?-artikkelisarjan tarkoitus on ollut antaa uhreille työkaluja ja neutraali näkemys siihen mistä on kyse ja miten voidaan välttää asiaan liittyviä riskejä. Syvällisempi tarkastelu aiheesta tulee löytymään pikaoppaasta, jonka November Security yhteistyökumppaneineen julkaisee ilmaiseksi tämän vuoden lopusta.
Aihepiiri on sen verran laaja, että näissä seitsemässä osassa saatiin lähinnä pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Toivon kuitenkin että näistä voi jollekulle olla hyötyä, riippumatta siitä päätyykö tämä joku asiakkaaksemme vai ei. Kaikki tapaukset ovat aina omanlaisiaan, mutta yhteneviä piirteitä löytyy aina: siksi yleispätevät työkalut tehoavat aina samalla tavalla näihin tapauksiin.
Enää ei tarvitse pelätä.
tiistai 8. marraskuuta 2011
Pelottaako? osa 6: Älä tee näitä virheitä
Ongelmallisimmat tapaukset uhkausjutuissa on yleensä yksityiselämän puolelta. Julkisesta toiminnasta johtuvat uhkaukset on monesti helpompia käsitellä minun perspektiivistäni, koska niissä yleensä tehdään vain yksi virhe: ei suhtauduta oikein heti alusta alkaen. Käytännön tasolla ei siis tehdä mitään ennenkuin tapahtuu vähältä-piti-tilanne.
Yksityiselämästä johtuvien tapausten puolella taas sitten minulle monesti tulee fiilis sanoa asiakkaalle "Jos et olisi tehnyt tätä, tätä ja tätä, minun työni olisi nyt paljon helpompaa ja sinulla olisi vähemmän ongelmia."
Niinkuin tykkään sanoa, kadunmies on aina väärässä. Uhkatilanteita pitää hoitaa niin että on aina kaksi asiaa mielessä: se ettei oma toiminta lisää riskiä uhan toteutumiselle ja niin että oma oikeusturva pysyy kunnossa. Primitiivireaktioilla ei ole sijaa tässä, eikä myöskään minkäänlaisella omankädenoikeudella.
Vaikka kuinka tekisi mieli, älä tapaa uhkaajaasi vaikka hän pyytäisi sitä ihan rauhallisesti. Jos on ihan pakko tavata uhkaaja, tavatkaa julkisella paikalla ja ota ainakin kaksi todistajaa mukaan. Mieluusti vielä neutraaleja todistajia, kuten vaikka lakimies tai turvamies. Ei missään nimessä mitään kuumakalleja jotka saattavat ryhtyä huutelemaan ja tappelemaan siinä paikassa.
Jos joku ystävä, sukulainen tai työkaveri sanoo että voi vähän soitella uhkailijalle tai vastaavaa, kieltäydy. Oman oikeusturvan kannalta se ei koskaan ole hyvä tai fiksu ratkaisu, ja siitä ei ole koskaan hyötyä.
Jos joku tuttu vihjailee että saattaisi tuntea jotain moottoripyöräharrastajia joita voisi toimeksianto kiinnostaa, kieltäydy ja mieluummin vielä katkaise välit sellaiseen ihmiseen. Syytä ei varmaan erikseen tarvitse sanoa.
Äläkä mene uhkailijan pihalle huutelemaan tai vääntelemään autosta peilejä irti.
Kaikki mitä väkivallankin uhan alla tehdään, pitää tehdä lakien ja asetusten mukaisesti. "Korpilaki" ja omankädenoikeus on rikollisille. Vaikka kuinka käykin hermoille, käyttäydy asiallisesti ja niissä puitteissa kuin mitä laki sallii. Loppupeleissä sillä ratkaistaan nämä ongelmat.
Yksityiselämästä johtuvien tapausten puolella taas sitten minulle monesti tulee fiilis sanoa asiakkaalle "Jos et olisi tehnyt tätä, tätä ja tätä, minun työni olisi nyt paljon helpompaa ja sinulla olisi vähemmän ongelmia."
Niinkuin tykkään sanoa, kadunmies on aina väärässä. Uhkatilanteita pitää hoitaa niin että on aina kaksi asiaa mielessä: se ettei oma toiminta lisää riskiä uhan toteutumiselle ja niin että oma oikeusturva pysyy kunnossa. Primitiivireaktioilla ei ole sijaa tässä, eikä myöskään minkäänlaisella omankädenoikeudella.
Vaikka kuinka tekisi mieli, älä tapaa uhkaajaasi vaikka hän pyytäisi sitä ihan rauhallisesti. Jos on ihan pakko tavata uhkaaja, tavatkaa julkisella paikalla ja ota ainakin kaksi todistajaa mukaan. Mieluusti vielä neutraaleja todistajia, kuten vaikka lakimies tai turvamies. Ei missään nimessä mitään kuumakalleja jotka saattavat ryhtyä huutelemaan ja tappelemaan siinä paikassa.
Jos joku ystävä, sukulainen tai työkaveri sanoo että voi vähän soitella uhkailijalle tai vastaavaa, kieltäydy. Oman oikeusturvan kannalta se ei koskaan ole hyvä tai fiksu ratkaisu, ja siitä ei ole koskaan hyötyä.
Jos joku tuttu vihjailee että saattaisi tuntea jotain moottoripyöräharrastajia joita voisi toimeksianto kiinnostaa, kieltäydy ja mieluummin vielä katkaise välit sellaiseen ihmiseen. Syytä ei varmaan erikseen tarvitse sanoa.
Äläkä mene uhkailijan pihalle huutelemaan tai vääntelemään autosta peilejä irti.
Kaikki mitä väkivallankin uhan alla tehdään, pitää tehdä lakien ja asetusten mukaisesti. "Korpilaki" ja omankädenoikeus on rikollisille. Vaikka kuinka käykin hermoille, käyttäydy asiallisesti ja niissä puitteissa kuin mitä laki sallii. Loppupeleissä sillä ratkaistaan nämä ongelmat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)