Aamulehti: Lukkoyrittäjät pelkäävät jengien soluttautumista alalle

Tällainen artikkeli tuli muutama päivä sitten vastaan. En voi täysin sanoa jakavani toimitusjohtaja Timo Rasimuksen huolta aiheesta, koska ylipäätään järjestäytyneen rikollisuuden luoma uhkakuva on jäänyt jatkuvasti paljon jälkeen siitä mitä julkisuudessa on puhuttu.

Kysäisin K&T-Turvatalot Oy:n Jarkko Tikkaselta että mitä mieltä hän on aiheesta. Tiivistettynä, tuosta näkyy ensisijaisesti se että turva-alalla halutaan lisätä valvontaa että saataisiin kilpailu vähenemään. Lisäksi siitä paistaa läpi se että ylipäätään alalle on hankala saada osaavaa väkeä ja että yritysten tietoturvallisuus on mitä on. Ja turvasuojaajakorttihan on jo olemassa, mikä asennustyötä tekevällä pitää olla.

Olisin samaa mieltä. Jos valtion pitäisi lisätä valvontaa turvallisuusalalla, erityisesti kun puhutaan lukko-, hälytin- ja kameralaiteasennuksista, niin ensisijaisestihan se tarkoittaa sitä että liikkeet eivät itse siihen kykene syystä tai toisesta. Lisäksi voisi kuvitella että ongelmat keskittyisi nykyisellään pienempiin yrityksiin jotka ylipäätään harvemmin tekevät töitä kriittisemmissä kohteissa, muun muassa sertifiointisyistä johtuen.

Tietooni ei ole tullut yhtään sellaista tapausta tähän mennessä että järjestäytynyt rikollisuus olisi ylipäätään yrittänyt soluttautua turvallisuusalan yrityksiin sen suuremmin, mitä nyt järjestyksenvalvontapuolella sitä esiintyy ajoittain. Käytännössä kaikki turvallisuusongelmat jotka ovat alan liikkeiden valvonnan puutteesta johtuneet ovat ilmenneet itse asiassa yrityksissä joilla on hallussaan pääsy asiakkaiden tiloihin tai yksityisasuntoihin, eli huoltoyhtiöt. Silloinkin on aina ollut kysymys yksittäisistä rikollisista, ei mistään järjestelmällisestä toiminnasta.

Mikään valtion harjoittama valvonta tai lupaprosessi ei paranna tilannetta yhtään jollei yritykset itse hoida omavalvontaa kuntoon.

Ääriliikkeet Suomessa 2013

Koskapa aihe on kauheasti pinnalla, ajattelinpas naputella teille lukijoille pienen yleiskatsauksen siitä että mitä nämä mystiset ääriliikkeet oikein ovat. Määrittelykysymykset ensin: tämän tekstin kontekstissa ääriliike tarkoittaa militanttia liikettä joka on valmis muuhunkin kuin pelkkään puheeseen.

Jaetaan liikkeet kahtia heti ensi alkuun, koska Suomessa nimittäin toimii suomalaislähtöisiä liikkeitä joiden tavoitteet on saavutettavissa Suomella toimimassa ja niiden lisäksi toimii ulkomaalaisia toimijoita, joiden toiminta taas ei suuntaudu niinkään Suomen alueelle.

Suomen Vastarintaliike on liike josta olen nyt joutunut kirjoittamaan useamman kerran enkä viitsi toistaa itseäni, joten siitä kiinnostunut voi lukea aiheesta täältä tai täältä. Suomen Vastarintaliikkeen ohella Suomessa toimii skinheadorganisaatioita eri nimien alla, mutta keskimäärin suomalaisen skinheadliikkeen valmius tehdä mitään vakavastiotettavaa on ollut varsin alhainen. Katuväkivalta on yhteiskunnalle ongelmallista muttei mikään turvallisuusuhka valtiollisella tasolla.

Poliittisen kartan toiselta puolen löytyy jokunen anarkisti jotka ottivat 2011 vastuun räjähtämättömästä pommista Pasilan poliisiasemalla sekä junanohjauslaitteistokaapin tuhopoltosta. Huomionarvoisinta tässä lienee se että vuoden 2011 jälkeen näistä toimijoista ei ole kuulunut mitään mutta poliisi ei ilmeisesti ole myöskään ole saanut tekijöitä kiinni. Myöhemmin sattunut poliisiautojen polttaminen saattaa liittyä samoihin tekijöihin, mutta siitä ei kukaan ole ottanut vastuuta.

Normaalin vasemmisto-oikeistojaon ulkopuolelta löytyy Eläinten Vapautusrintama joka tunnetaan lähinnä turkistarhaiskuista. EVR on luokittelun kannalta hieman ongelmallinen koska se on kansainvälinen järjestö joka kuitenkin toimii Suomessa aika lailla eksklusiivisesti suomalaisin voimin ja suomalaista eläintuotantoa vastaan.

Pieniä on silakat joulukaloiksi, sanoisi. Ottaen huomioon sen että näistä organisaatioista ainoastaan SVL on tehnyt henkilövahinkoja aiheuttaneita aktioita, Suomessa todellakin ääriliiketoiminta on hyvin vähäistä. Tietty huomioarvo on myös siinä että perinteistä militanttia äärivasemmistoa Suomessa ei ole lainkaan eikä historiallisestikaan ole ollut. Kaikista ääriliikkeistä varmasti eniten huomiota mediassa viimeisen 20 vuoden aikana on saanut EVR.

Entäs sitten ne ulkomaalaiset liikkeet Suomessa? Se taas menee äärimmäisen epämääräiseksi johtuen siitä että paikkaansapitävää tietoa on hyvin vähän. Se tiedetään että erilaiset ääriryhmät kuten esimerkiksi somalialainen Al-Shabaab on saanut rahaa Suomesta, mutta ei löydy varsinaisesti mitään syytä luulla että kansainvälisesti toimivat ryhmät yrittäisivät sen enempää etabloitua Suomeen. Lähtökohtaisesti pitäisikin tarkastella tämäntyyppistä toimintaa enemmän yksilö- kuin organisaatiotasolla, koska aika varmasti lähestulkoon jokainen ääriryhmä maailmassa on joskus saanut jonkinlaista tukea Suomen asukkaalta, mutta siitä ei pidä vetää mitään kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Suomi ei ole kohde kansainväliselle terrorismille tällä hetkellä eikä huomennakaan. Riippuen toki siitä millaista ulkopolitiikkaa tulevaisuudessa harjoitetaan, Suomesta voi tulla joskus kohde, mutta en pitäisi sitä minään vakavastiotettavana huolenaiheena.

Toinen lyhyt jälkikatsaus Jyväskylään

Jotkut sanoivat viime viikon puolella että liian aikaisin huudetaan syyllisiä Jyväskylän kirjastossa tapahtuneelle iskulle. Hesari ja Kansan uutiset molemmat ovat nyt ehtineet uutisoida poliisin tietojen pohjalta että yksi kiinniotettu ja nyt vangittu on Suomen Vastarintaliikkeen jäsen. Tämä ei varmaankaan oikeasti yllättänyt ketään kartalla olevaa. Niinkuin aiemmassa bloggauksessani sanoin, modus operandin pohjalta voi usein sanoa paljonkin.

Jyväskylän tapahtumien politisointi on minusta jokseenkin outoa. Kannanotot että kyseessä olisi ollut ääriryhmien välinen kahina tai että kyseessä olisi ollut jonkinlainen lavastettu teko ovat täysin järjettömiä yhä. Ilkeästi voisi sanoa että erityisen älyvapaita ne ovat silloin kun nämä kannanotot tulevat kansanedustajalta jonka avustaja pyrki Suomen Vastarintaliikkeen jäseneksi. Joskus on vaan parempi olla ottamatta kantaa.

Turvallisuusalahan on blogin varsinainen aihe joten kommentti siihenkin suuntaan: jos jatkossa vastaavien tapahtumien järjestäjien pitää aina ottaa huomioon se että joku ääriryhmä saattaa hyökätä minne tahansa, olemme kohti aika paljon vähemmän avointa ja vähemmän demokraattista yhteiskuntaa. Poliittiset toimintavapaudet eivät voi toteutua jos ainoastaan ne joilla on rahaa maksaa yksityisistä turvallisuuspalveluista, voivat järjestää tapahtumia. Perinteiset toimintamallit missä ollaan menty puhtaasti vapaaehtoisten järjestyksenvalvojien voimin kaipaavat nyt päivitystä ja sekä järjestöpuolella että turvallisuusalalla on kehitettävä uusia malleja.

Eilisen hyökkäyksen sadon perkaaminen

Yleensä en palaa aiheisiin näin pian mutta tehdäänpäs nyt poikkeus.

Nettikeskustelu käy kuumana Jyväskylän tapahtumien jälkeen, niinkuin tapana on. Jotain trendejä on jo näkyvissä (samat kuin aiempien vastaavien tapahtumien puitteissa) ja ajattelin ottaa niihin hieman kantaa, ihan näin ääriliiketutkimuksen puitteissa ja turvallisuusinformaatiopalveluiden tuottajan ominaisuudessa.

Syyllisiä ei pidä leimata ennen virallista tietoa. Totta, yksilöitä ei tule syyttää perusteettomasti, koska se on laitonta. Sen sijaan järjestöillä ei ole kunniaa loukattavaksi, mutta niillä on modus operandit joista voi vetää johtopäätöksiä tekijöiden todennäköisistä järjestösiteistä. Juuri muita vaihtoehtoja kuin Kansallinen Vastarinta ei ole koska modus operandi vastaa aiemmissa aktioissa näkynyttä.

Meillä on vain toisen osapuolen kuvaus tapahtumasta. Itse asiassa, meillä on reilu sata paikallaollutta jotka ovat kaikki olleet paikalla omista syistään eivätkä ole tapahtumiin varsinaisesti osapuolena mitenkään. Lukuunottamatta sitä että olisivat voineet päätyä sivulliseksi uhreiksi, toki.

Kyseessä voi olla äärivasemmiston false flag. False flag -termistä sen verran että se tarkoittaa lähinnä sitä että tehdään jonkin aktio josta voidaan syyttää vastapuolta, eli tässä tapauksessa kirjan kirjoittajat olisivat lavastaneet tapahtuman. Tunnetun historian valossa: tällaisia ei ole Suomessa tapahtunut yhtään. False flag- huutelu saa huutelijan vaikuttamaan lähinnä vainoharhaiselta.

Ääriryhmien välinen kahina. En olisi erityisen taipuvainen pitämään rekisteröidyn yhdistyksen puheenjohtajaa ja toimittajaa minään ääriryhmiin kuuluvana. Viimeksi kun tarkistin, Vasemmistonuoret (joka myöskään ei ollut tapahtuman järjestäjä) ei ole ryhmä joka tekisi väkivaltaisia aktioita. Kansallinen vastarinta sen sijaan on, lähihistorian valossa. Suomessa ei myöskään toimi Antifa-ryhmiä muuten kuin äärimmäisen olemattomalla tasolla, organisoitua Antifa-järjestöä Suomessa ei ole.

Natsit ovat itse asiassa äärivasemmistoa. Minulle tuntemattomista syistä tämä on sellainen lause jota hoetaan kovastikin. Kyseessä on amerikkalaisista konservatiivipiireistä lähtenyt ideologispohjainen hokema jolle ei ole erityisen paljon totuuspohjaa. Ihan jo oman työn kannalta voisin sanoa että äärioikeiston ja äärivasemmiston tekemät aktiot eroavat toisistaan radikaalisti. Voisin tätä lähteä avaamaan enemmänkin mutta en pidä sitä erityisen hedelmällisenä koska ero on ilmiselvä kenelle tahansa älyllisesti rehelliselle ihmiselle.

Äärioikeiston hyökkäys Äärioikeisto Suomessa-kirjan esittelytilaisuuteen Jyväskylässä

Tänä iltana Jyväskylässä tapahtui eräs vakavammista äärioikeiston tekemistä väkivaltaisista aktioista, mitä Suomessa on  tähän mennessä tapahtunut. Kolme puukoin ja pulloin aseistautunutta äärioikeiston edustajaa hyökkäsi rauhanomaiseen keskustelutilaisuuteen. Yhtä järjestyksenvalvojaa puukotettiin tämän estettyä hyökkääjien pääsyn luentosaliin.

Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta täällä ja täällä. Kirjasta taas on lyhyt arvosteluntapainen täällä.

Huomionarvoista median toiminnassa illan aikana on se että jotkin lehdet esimerkiksi ovat uutisoineet kritiikittä Jyväskylän kirjastotoimenjohtajan Seija Laitinen-Kuisman kuvauksen tapahtumasta joukkotappeluna. Kyseessä ei ollut joukkotappelu, vaan harkittu väkivaltainen aktio.

 Kaikki kunnia tilaisuuden järjestyksenvalvojille ja erityisesti loukkaantuneelle järjestyksenvalvojalle. Teitte työnne hyvin. 

November Security & Investigations: Press release for 22.1.2013

November Security & Investigations Oy expands to Africa

November Security & Investigations (NSI), a security company founded in 2011, expands and goes international. As a new service available for its clients, NSI will provide human intelligence services concerning the Horn of Africa and surrounding countries. The service will provide companies and NGO's reliable information and opportunities with cooperating with both local and international actors.

With these new services, the NSI team will in the future include international experts. As of 2013, Liam O'Brien will serve as Vice Operations Manager and Steven DeFrias as Marketing Specialist and Business Analyst. The CEO of NSI will be as of 2013 Laura Tättilä.

With these new services, November Security & Investigation will breach new ground in a rapidly growing field of business and NSI is looking for new investors to fully explore these opportunities. The revenue of the company is expected to grow up to 590.000 euros during 2013 and beyond that, a yearly growth rate of 12% is expected.

For further information,

CEO Laura Tättilä
laura.tattila@november.fi
+358407641654

Operations Manager Jussi Marttila
jussi.marttila@november.fi
+358458716440

Lehdistötiedote 22.1.2013

November Security & Investigations Oy laajentaa toimintaansa Afrikan sarven alueelle

Vuonna 2011 perustettu turkulainen turvallisuusalan yritys November Security & Investigations Oy (NSI) laajentaa toimintaansa ja kansainvälistyy. Uutena toimialana NSI tarjoaa informaatiopalveluita (human intelligence) Afrikan sarven ja ympäröivien valtioiden alueella, Keniassa ja Guineassa. Palvelulla mahdollistetaan yrityksille ja kolmannen sektorin toimijoille luotettava yhteistyö paikallisten ja kansainvälisten toimijoiden kesken.

Uuden palvelun mukana November Security & Investigations Oy:n henkilöstö kasvaa kansainvälisillä asiantuntijoilla. Vuoden alusta yrityksessä toimivat Liam O'Brien (Vice Operations Manager) ja Steven DeFrias (Marketing Specialist & Business Analyst). Vuoden vaihteessa yritys sai myös uuden toimitusjohtajan. Sade Kondelinin siirryttyä muihin tehtäviin toimitusjohtajana on vuoden 2013 alusta asti toiminut Laura Tättilä.

November Security & Investigations on uuden toimialuevaltauksensa myötä voimakkaasti kasvava turvallisuusalan asiantuntijayritys, joka etsii uusia sijoittajia. Yrityksen liikevaihdon odotetaan nousevan tänä vuonna 590 000 euroon ja kasvavan seuraavina vuosina 12% vuosittain.

Lisätietoja:

Laura Tättilä

Laura.tattila@november.fi

p. 0407641654

ja

Jussi Marttila

Jussi.marttila@november.fi

0458716440

Helsingin Sanomat 10.12: Kuka auttaa, jos ex-puoliso vainoaa?

Helsingin Sanomat nosti tämän teeman taas esille alkuviikosta. Vaikken varsinaisesti ole erikoistunut tämänkaltaisiin tapauksiin, ne kuuluu kuitenkin omankin firman palettiin tarvittaessa. Viimevuotinen Koti kuntoon-kampanjamme yritti hiukan nostaa teemaa esille.

Perusongelma näissä tapauksissahan on se että kuka auttaa, niinkuin artikkelikin kysyy. Artikkeli sivuuttaa taas sen että jos ei rahaa ole, kukaan ei auta. Jos voisin tehdä turvallisuustyötä laskuttamatta, tekisin. Jos olisi kehykset joiden puitteissa voisi auttaa ihmisiä ilman rahantarvetta, tekisin turvallisuustyötä sillä tavoin. Mutta ikävä kyllä niin ei ole.

Minulta kysyttiin joskus että eikö tällaiset työt pitäisi olla valtion ja yhteiskunnan etupeltoa. Ehkä pitäisikin. Tilanne tällä hetkellä on kuitenkin se että paitsi että poliisiviranomaisilta ja sosiaaliviranomaisilta puuttuu resursseja, julkisella puolella ei myöskään ole sitä spesifistä tietotaitoa joka tarvittaisiin. Sitä ongelmaa minä en osaa ratkaista.

Siihen asti kunnes julkisen sektorin resurssiongelmat korjataan, totuus on se että rahaton vainon uhri jää ilman apua. Eikä siihen auta turvatalojen toiminnan lopettaminen.

Julkisuus, kuvaaminen ja kuvaamisen kieltäminen

Sosiaalisessa mediassa on taas herättänyt keskustelua julkisella paikalla kuvaaminen.

Saatan jossain vaiheessa kirjoittaa tästä enemmänkin, mutta tässä spesifinen tapaus koskee Turun kaupunginvaltuuston kokouksia. Kaupunginvaltuusto on nojannut siihen että säännöt kieltävät kuvaamisen, mutta se tuntuisi olevan pahasti ristiriidassa nykyisen lainsäädännön kanssa.

Kuntalaki nimittäin sanoo näin:

57 § (21.5.1999/622)

Kokouksen julkisuus

Valtuuston kokoukset ovat julkisia, jollei kokouksessa käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi tai jollei valtuusto muuten painavan syyn vuoksi jossakin asiassa toisin päätä.

Valtuuston suljetussa istunnossa esitetyt ja siinä käydystä keskustelusta laaditut asiakirjat ovat salassa pidettäviä, jos niin laissa säädetään.

Muun toimielimen kuin valtuuston kokoukset ovat julkisia vain, jos niissä ei käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi, ja jos toimielin niin päättää.

Yleisöllä on oltava kokouspaikalla mahdollisuus seurata toimielimen julkista kokousta myös siltä osin kuin kokoukseen osallistutaan videoneuvotteluyhteyden avulla. Jos toimielimen jäsen osallistuu julkiseen kokoukseen videoneuvotteluyhteyden avulla kunnan osoittamissa tiloissa, kunta voi hallintosäännössä määrätä, että yleisöllä on myös vastaava mahdollisuus seurata kokousta.

 Jostain kumman syystä julkisella tilassa kuvaamista on jatkuvasti yritetty rajoittaa, vaikkei laki siihen mahdollisuuksia anna. Huvittavin tapaus tästä on luontaistuotekauppa jonka ikkunassa oli lappu että heidän näyteikkunaansa ei saa kuvata. Eräs sukulaiseni taas oli joskus Turun satamassa kohdannut jonkun virkamiehen joka sanoi että kauppalaivoja ei saa kuvata, koska turvallisuusmääräykset.

Peukalosääntö jota on hyvä noudattaa on se että jos yleisöllä on jonnekin pääsy, kuvaamista ei saa kieltää. Tämä kattaa aika hyvin kaikki tavanomaiset paikat mihin ihmisellä yleensäkin on asiaa: kaupat, pankit, postit, baarit, kahvilat, ostoskeskukset, kadut ja torit.

Turvallisuusalan kannalta on tärkeää muistaa se että mies tekee ja mies vastaa: jos ryhtyy toimenpiteisiin kuvaamisen tähden, joutuu itse vastaamaan pahimmillaan oikeudessa siitä että toimenpiteelle ei löytynytkään laillista perustetta. Vartiointipuolella on onneksi herätty jo siihen että tällaiset kuvauskiellot eivät käytännössä koskaan ole laillisia ja kiellon olemassaolo ei anna minkään maailman toimivaltaa vartijalle.

Kaupunginvaltuuston tapauksessa tietty herättää kysymyksiä että mitä siellä oikein sitten tehdään joka on niin salaista ettei kansalainen saa sitä taltioida?

P.S. Pikainen muokkaus, eli kannattaa lukea tämä.

Äärioikeisto Suomessa-kirja julkaistu

Olen pariin otteeseen kirjoitellut äärioikeistosta tässä blogissa, ja ne kirjoitukset löytyvätkin täältä ja täältä.

Mikael Brunila, Li Andersson ja Dan Koivulaakso kirjoittivat tänä vuonna kirjan Äärioikeisto Suomessa, joka toimii kohtuullisen hyvänä katsauksena niihin liikkeisiin joista olen kirjoitellut itsekin. Tiedän että monet yrittävät leimata kirjoittajia jonkinlaisiksi äärivasemmistolaisiksi jotka pyrkivät mustamaalaamaan vastustajiaan mutta lyhyesti sanottuna, näin ei ole. Olenkin jo törmännyt äärioikeistolaisiin jotka yrittävät kieltää kirjan väitteet tällä tekosyyllä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Kirjan viite- ja lähdeluettelot ovat moittimattoman tarkkoja ja se ei sisällä mitään löysää spekulaatiota vaan hyvin kaunistelemattoman kuvan Suomen äärioikeistosta. Suomen Vastarintaliike, joka on omasta mielestäni merkittävin turvallisuusuhka poliittisen väkivallan saralla, on kirjassa käsitelty äärimmäisen hyvin ja kattavasti. En ala toistamaan itseäni sen enempää mitä Vastarintaliikkeeseen tulee.

Eräs uusista liikkeistä joka kirjassa esitellään on nimeltään Finnish Defense League. FDL yrittää kopioida brittiläisen English Defense Leaguen toimintamalleja, mutta näyttäisi lähinnä siltä että liikkeen toiminta on jäänyt sille tasolle että se keskittyy äpyttämään Facebookissa vasemmistoliittolaisille ja tappelemaan muun laitapopulistiskenen kanssa.

Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan tähän kirjaan. Turvallisuusalallekin sillä on oma käyttönsä: kannattaa tuntea vastapuoli.

Helppoa ja halpaa varautumista

Kielessämme on sellainen rajoite että on vain yksi sana, turvallisuus. Se on aina välistä hämäävää, koska englannissa on käytössä safety ja security, joilla on jokseenkin erilainen konnotaatio. Tässä postauksessa puhutaan turvallisuudesta sanan safety puitteissa.

Olen seuraillut mielenkiinnolla Sandy-hirmumyrskyn saapumista Yhdysvaltojen itärannikolle koska muutama tuttava ja yhteistyökumppani sattuu asumaan juurikin vaaravyöhykkeellä. Aika merkittävä osa ihmisistä ei ole varautunut myrskyihin juuri mitenkään, vaikka asuukin alueella missä ne eivät ole tavattomia.

Suomessa meillä harvemmin on suuria luonnonmullistuksia ja siksi satunnaiset sellaiset aiheuttavatkin suhteettoman paljon päänvaivaa ihmisille. Esimerkiksi myrskyt viime talvena tulivat monille täytenä yllätyksenä ja aiheuttivat hankaluuksia, koska sähköt ja puhelinverkot olivat paikoitellen poissa pitkäänkin.

Millaisella kokoonpanolla sitten kannattaa lähteä varautumaan tuollaisiin satunnaisiin kriiseihin? Itse sanoisin että miltei tärkeintä olisi se että osaa varata ruokaa, juomaa ja valaistusta muutaman päivän tarpeisiin, erityisesti jos asuu haja-asutusalueella, kaupunkioloissa se nyt ei ole ihan niin tarkkaa. Taskulamppuja ja kynttilöitä on hyvä olla että saa valaistusta vaikka sähköt olisikin poissa. Veden suhteen riittää se että pitää saatavilla pulloja, vateja tai kattiloita. Ne voi täyttää sitten kun näyttää siltä että vedenjakelu saattaa keskeytyä.

Jos omistaisin esimerkiksi kesämökin, kasaisin sinne pikkuhiljaa hieman kotivaraa siltä varalta, että vaikka  myrsky tai tulva katkoo kulkuyhteydet. Purkkiruoka, kuivatavara ja sen sellainen kuitenkin säilyy ja sitä voi käyttää muuten vaan pois parasta ennen-päivän lähestyessä.

Olennainen juttu mitä monilla ei enää nykyään ole, on paristotoiminen radio. Vaikkapa myrskyn sattuessa kännykkäyhteydet saattaa katketa ja kännykästäkin saattaa akku loppua, joten perinteinen matkaradio on erinomaisen hyvä olla kaiken varalta.

Eikä unohdeta kotieläimiä! Lemmikeillekin on hyvä olla ruokaa kaapissa juuri muutamaksi päiväksi siltä varalta että jotain sattuu.

Jos on riskinä se että lämmitys katkeaa, kannattaa pitää varalla isoa pinoa lämpimiä huopia, ellei jopa ihan lämpimiä vaatteita. On parempi olla kun ei tarvitse palella.

Lyhyesti: ruoka, vesi, valonlähde, radio ja lämpimiä huopia. Joku saattaisi vielä lisätä tähän ensiaputarvikkeet, eikä niistä tietysti haittaakaan ole. Tällaisen varautumisen etu on se että se ei ole erityisen raskasta tai kallista mutta se voi säästää valtavan määrän harmia jos onnettomuus sattuu kohdalle.

Jyrki Katainen, puukkomies ja turvallisuus

Ajattelin alunperin etten kirjoittaisi koko aiheesta mitään koska käytännössä tuo parin päivän takainen juttu siitä miten Kataista uhattiin veitsellä ei ole kauhean kiinnostava, erityisesti nyt kun näyttäisi siltä että kyseessä oli enemmänkin jonkinasteinen protesti kuin todellinen yritys väkivaltaan.

Olen ilahtunut siitä, miten sekä Katainen että Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Härkönen ovat reagoineet aika lailla asianmukaisella tavalla. Jos pitäisin esitelmää aiheesta, sanoisin että aikuisella tavalla toimittu: ei ylireagoida, ei alireagoida.

Härkösen kommenteista näkyy myös tietty tyytyväisyys siitä että turvamiehet hoiti hommansa ja se hänelle sallittakoon. Turhan usein näkyy äkkitilanteissa sitä että turvahenkilökunta hyytyy totaalisesti. Itse olin sellaista todistamassa viime kesän Helsinki Priden aikaan, missä vapaaehtoinen järjestyksenvalvoja oli ilmeisesti jäätynyt täysin kun joku satunnainen natsi ryhtyi heittelemään munia. Securitaksen järjestyksenvalvojat hoitivatkin kiinnioton ja järjestyshäiriö oli ohi hyvin nopeasti. Härkösellä on siis syytä olla tyytyväinen siihen että järjestelyt toimivat.

Tapahtuma olikin siis epätapahtuma: todennäköisesti mitään todellista uhkaa ei oikeastaan ollutkaan, turvamiehet hoiti hommansa, Katainen ei säikkynyt kovinkaan vakavasti ja tilanne oli ohi nopeasti. Mitä me tästä sitten opimme?

Pari yhteiskunnallista pointtia ensin ja sitten turvallisuuspointti. Jotkut on jeesustelleet sillä että miten tällaista voi Suomessa tapahtua ja voi oi niin kauheeta ja kyllä puhumalla pitää selvittää asiat. No, yhteiskunnallista pahoinvointia on ja sitä on paljon, silloin tällaista kerta kaikkiaan nyt vaan tapahtuu.

On äärimmäisen hyvä että tavallinen kansa pääsee pääministerin lähelle, vaikka siinä aina riskinsä onkin. Amerikkalaismallinen puolihysteerinen Secret Service ei ole sitä mitä Suomeen halutaan. Ehkäpä jopa se että poliitikkojen kanssa pääsee puheisiin ehkäisee sitä että herää halut tehdä väkivaltaa?

Turvallisuuspointti viimeiseksi koska sehän on minun alaani ainakin viimeksi kun tarkistin. Olen huomannut että muutama kontrollialalla toimiva on miettinyt että miten vaarallinen tilanne olisi voinut olla kyseessä ja plaa plaa plaa. Pelon lietsominen kannattaa ainoastaan silloin jos on myyntimies, tavallisen kenttätyöntekijän ei kannata sitä tehdä. Ja jos nyt kuitenkin jätettäisiin pelon lietsominen väliin, koska se on järjetöntä ja haitallista.

Sillä ei ole mitään väliä että miten vaarallinen tilanne olisi voinut olla kyseessä, koska turvamies olisi toiminut täysin samoin riippumatta tekijän todellisista aikeista. Turvallisuuspuoli toimi.

P.S. Pitäisi ryhtyä kuvittamaan blogia enemmän, nämä tekstiseinät on vähän tylsiä.

Väärät paperit, miten tunnistaa?

Kontrolli-lehden foorumilla on käyty keskustelua henkilöpaperiväärennöksistä ja ajattelinpa jakaa niistä muutaman perustiedon. Lähinnä siitä miten ne tunnistaa helposti ja miten niitä käytetään, tekovinkkejä en anna.

Normaalioloissa voidaan olettaa että suomalainen ajokortti, henkilökortti tai passi eivät ole väärennettyjä, koska niiden uskottava väärentäminen on hankalaa. Vanhoja sinikantisia passeja on tietääkseni väärennetty, mutta harvoinpa kukaan enää niitä näkee. Peukalosääntö tässä on että paksummat kortit ovat yleensä vaikeasti väärennettävissä koska niiden turvallisuuteen on panostettu.

Sitten on vino pino erilaisia kortteja jotka eivät ole suoranaisesti henkilöllisyystodistuksia eivätkä useimmissa paikoissa sellaisiksi kelpaa. Opiskelijakortit, vartijakortit ja muut vastaavat. Näiden väärentäminen on taas äärimmäisen helppoa ihmiselle jolla on edes hiukan osaamista ja laminointikone käytössä.

Karkeita väärennöksiä henkilökorteista ja ajokorteista voi tehdä, mutta harvalla riittää osaaminen siihen että sellainen kortti kestäisi tarkempaa syyniä. Tekniikasta sen verran että yleensä näissä liimataan jonkin muun kortin päälle paperille tehty replika henkilökortista tai ajokortista.

Pankit ja kaupat ovat ajat sitten lakanneet hyväksymästä satunnaisia kortteja henkilöllisyyden todistamiseen. Mitä sitten väärennetyillä henkilöpapereilla tehdään, paitsi että saattaa alaikäisenä päästä baariin? Erilaisia petoksia, esimerkiksi.

Jos siis joku tarjoaa jotain outoa korttia työpaikalla, kannattaa olla tarkkana. Papereita tarkistaessa kortti kannattaa aina pyytää omaan käteen eikä tyytyä siihen että se on jonkin lompakon korttilokerossa muovin takana. Kannattaa tarkistaa kortin laminointi ja että kortin toisella puolellakin näkyy muuta kuin valkoinen pahvi. Kortit myös on harvemmin täysin jäykkiä materiaaliltaan joten niiden pitäisi taipua jonkin verran. Lähtökohtaisesti oudon näköinen kortti kaipaa tarkempaa syyniä, koska suurimmalla osalla aikuisista on kuitenkin jonkinlaiset henkilöpaperit.

Kannattaa myös ottaa huomioon se että netistä saa täysin vaivattomasti tilattua kaiken maailman feikkihenkilöpapereita jotka eivät ole mitään oikeita asiakirjoja, joten oudon näköiset ulkomaiset paperit Suomen kansalaisella voivat myös olla epäilyttäviä.

Tietenkin perinteisin tapa hankkia väärä henkilöllisyys on käyttää jonkun muun papereita. Joten sitä valokuvaa kannattaa katsoa vähän tarkemmin.

Turvamyyjät ja mukamasturvallisuus

Tässä taas viime viikon puolella on noussut tapetille tämä turvamyyjäkonsepti. Eli kauppoihin turvallisuuden asiantuntijoita myyjiksi niin on turvallisempaa. Toimiiko tämä? No ei tietenkään.

Konseptia on kokeiltu aiemminkin Suomessa ilman sen suurempaa menestystä. Miksi se ei toimi? Turvamyyjillä ei ole mitään sen merkittävämpää turvallisuusalan koulutusta ja johtuen työn luonteesta, siihen päätyy paljon esimerkiksi opiskelijoita tienaamaan vähän ylimääräistä. Vaikken haluakaan sanoa rumasti, osa-aikaisten työntekijöiden valmius oikeasti tehdä turvallisuustyötä on lievästi sanoen vaihteleva.

Myymäläturvallisuuden puolella on pitkään testatut perusmallit olleet voimassa vuosikausia, eli vartija suorittaa näkyvää turvallisuustyötä olemalla paikalla myymälässä ja näin luo myyjille paremman työympäristön. Pointtihan ei ole varsinaisesti koskaan ollut estää näpistäjiä viemästä karkkia ja makkaraa, vaan se että myymälävarkaat mieluummin menevät kauppaan jossa ei ole vartijaa ollenkaan. Näpistäjien varsinaiseen kiinniottamiseen on sitten muut keinot. Vartija myös parantaa myymälän varsinaisten työntekijöiden turvallisuutta läsnäolollaan.

Absurdeinta koko turvamyyjäkonseptissa tuntuisi olevan se että siinä jotenkin oletetaan että näpistelijä tai häirikkö ei osaa lukea lehtiä tai avata nettiselainta. Kaikenlaisia toohottajia minäkin olen kyllä urani aikana nähnyt, mutta myymälävaras ei ole sen tyhmempi kuin keskivertokansalainenkaan. Kyllä varas tajuaa että turvamyyjä ei ole mitään muuta kuin tavallinen myyjä jolla on erilaiset vaatteet päällä. Ja ihan samalla tavalla kuin tavallinen myyjä, turvamyyjä on kaupan asiakaspalvelun ja muun työn kanssa jumissa ison osaa ajasta. Ei turvallisuustyötä voi tehdä niin.

Veikkaukseni on että turvamyyjät katoavat kaupoista taas piakkoin vähin äänin, koska tämä on ihan puhtaasti kuolleena syntynyt konsepti. Toivottavaa olisi että niin tapahtuisi ennenkuin kenellekään käy huonosti, koska turvallisuustyön tekeminen ilman todellisia rahkeita, koulutusta tai välineistöä on melkoisen riskialtista, vaikka työ olisikin sataprosenttisen kosmeettista.

Yksityisetsiväkoulutusta

Olen tässä jonkin aikaa lomaillessani miettinyt että pitäisiköhän ryhtyä järjestämään yksityisetsiväkoulutusta pikkuhiljaa, koska kiinnostusta sille alalle tuntuisi jatkuvasti löytyvän, ja kukaan muu ei tuntuisi sitä Suomessa järjestävän paitsi korkeintaan satunnaisesti.

Aiempina vuosina on tullut järjestettyä kaikenmaailman esitelmää ääriliikkeistä ja niiden toimintamalleista niin luennointi ei ole minulle varsinaisesti vierastakaan ja olisi itsellenikin mielenkiintoista päästä jakamaan tietotaitoa alasta.

Jos kiinnostusta löytyy, niin minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen november@november.fi.

Päivitys:

Tuli kysymys että mitä tällaisessa koulutuksessa sitten käsiteltäisiin. Seuraa lyhyt lista aiheista jotka on käsittelemisen arvoisia. Niitä on toki lisääkin, mutta tässä jonkin verran aiheita.

• Tiedonhaku julkisista lähteistä
• Tiedonhaku ei-julkisista lähteistä
• Erityisasiantuntijoiden käyttäminen toimeksiannoissa
• Tyypillisimmät toimeksiantotyypit ja niiden erityispiirteet
• Tarut vs. todellisuus
• Alan historia Suomessa
• Seurantataktiikka (jalan ja autolla)
• Käytännön lakiosaaminen

Turvallisuuspäällikköasiaa, lyhyesti

Tsekkailin tässä aikani kuluksi että yksi luetuimmista bloggauksista on tämä lyhyt juttu turvallisuuspäälliköistä ja niiden tarpeesta. Se on mielestäni jossain määrin kiehtovaa, että turvallisuuspäälliköistä haetaan jatkuvasti tietoa, liekö se sitten seksikäs titteli tai jotain.

Mutta: jos nimenomaan haet turvallisuuspäällikköaiheista tietoa täältä. kerro ihmeessä että mikä askarruttaa. Saatan vastata joskus kommentilla tai joskus ihan uudella blogauksella.

Yöhiippari Turussa

Viime yönä oli nähty hieman draamaa. Perheenisä jahtaa murtomiestä pitkin kaupunkia, melkein kuin elokuvista, suorastaan.

Koska minä nyt teen sitä mitä teen niin minulta on kysäisty että miten se ylipäätään on mahdollista että joku noin vaan tunkeutuu toisten asuntoihin. Pitää toki myöntää ettei minulla tästä ole sen kummempaa tietoa kuin se mitä olen lehdistä lukenut, mutta valistuneen arvauksen voin aina tehdä.

1: Huono avainturvallisuus. Jos asut vuokralla, vaihda lukot. Jos taloyhtiöllä on avain, vaihda lukot. Jos huoltoyhtiöllä on avain, vaihda lukot. Älä luota siihen että joku muu pitää avaimen hyvin tallessa.

2: Perustason Abloy-käyttölukko ei nyt kertakaikkiaan vain ole erityisen turvallinen. Kadunmies muistaa aina mainita että Abloyta ei voi tiirikoida (vaikka se nyt on tiirikoitu jo noin 30 vuotta sitten) mutta tiirikointisuoja on oikeasti yhtä tyhjän kanssa, kun normaali ulko-ovi aukeaa ihan yksinkertaisillakin työkaluilla ilman tiirikointia.

Ratkaisuksi tarjoan sitä että hankkii sen turvalukon ja käyttää sitä. Tai jos on pihi, hankkii oveen telkisuojaraudan ja lukon avaamisnupin suojaavan kupin. Tai sitten kunnolla asennetun varmuusketjun. Sitten voi nukkua yönsä rauhassa hiippareilta.

Äärioikeisto turvallisuusuhkana, redux

Uusi hyökkäys, tällä kertaa Oulussa. Uhrina oli vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakso, joka on kohtuullisen paljon ollut julkisuudessa nimenomaan äärioikeiston vastaisen työn puitteissa.

Kirjoitin viime vuonna blogitekstin äärioikeistosta turvallisuusuhkana, ja ajattelin nyt nostaa esille muutaman pointin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Niinkuin vuoden 2010 Helsinki Pridessa, tekovälineeksi valittiin sumutin, ja koska poliisin tiedot sanovat että kyseessä ei ole OC- eli pippurisumutin, kyseessä on todennäköisesti jonkinlainen kyynelkaasu. Miksi näin? No, ensinnäkin siitä rankaistaan kohtuullisen kevyesti. Pride-kaasuttajat eivät saaneet erityisen tuntuvia tuomioita vaikka uhreja oli monta kymmentä. Erilaisia sumuttimia on lisäksi helppo saada laittomasti ja ne ovat halpoja.

Odotettava kevyt tuomio helpottaa myös tekijöiden hankkimista iskuja varten.

Mihin tälläisella toiminnalla sitten pyritään? Kyseessä on interdiktiotaktiikka, eli yritetään estää "vastapuolta" harjoittamasta poliittisia oikeuksiaan ja estämään näin yhteiskuntavaikuttaminen. Tällaisten tekojen suunnittelijoiden perspektiivistä on lähestulkoon sama että ammutaanko vastustaja vai pelotellaanko tämä niihin pahasti että tämä pysyy jatkossa kotona ja poissa yhteiskuntavaikuttamista. Tulos on sama, mutta vankilatuomion pituudella on olennainen ero. Pari kuukautta vs. elinkautinen.

(Henkilökohtaisena huomiona mainittakoon että Dan Koivulaakso tuskin jää politiikasta pois tällaisen takia, joten siinä mielessä valitsivat huonon kohteen)

Entä jos saattaa olla tällaisten äärioikeistohöyrypäiden maalitauluna? Ei paniikkia. Tässä kohtaa on tärkeää muistaa se, että tärkein ase heille on pelko. Turvallisuustoiminnan näkökulmasta taas kyse on aivan uudenlaisesta haasteesta: miten kehittää vastauksia näihin uhkiin ja samalla säilytetään täydellinen toimintavapaus poliittisella tasolla sille taholle, joka turvallisuutta kaipaa.

"Haluan suojella sinua"

Satuinpa eilen viettämään muutaman ystävän kanssa hieman vapaa-aikaa ja päädyin kuulemaan kohtuullisen järkyttävän tarinan. Tarina on järkyttävä koska se on niin yleinen kokemus monelle naiselle.

Nuori nainen oli viettänyt ystäviensä kanssa aikaa, ja seurueeseen kuului naisen ystävä Janne (nimi muutettu). Janne oli ilmeisesti ihastunut tähän naiseen mutta vastakaikua ei löytynyt. Janne jossain vaiheessa ahdisti tämän naisen nurkkaan ja aloitti monologin jonka pääpointti oli siinä että naisen elämäntavat (jotka, käsittääkseni, eivät poikkea niin sanotusta normaalielämästä lainkaan) tulevat johtamaan väistämättä siihen että hän joutuu raiskatuksi ja murhatuksi. "Ja hei, sanon tämän niinkuin ystävänä."

Loppukaneettina Janne totesi että koska tämä nainen on pieni ja heikko, hän ei pystyisi tekemään mitään jos Janne nyt päättäisi raiskata hänet. Nainen protestoi tässä kohtaa, ymmärrettävästi. Janne sitten ottaa hiukan takapakkia ja päättää taas muistuttaa että koko pointti on siinä miten nainen tarvitsee suojelua. Samalla Janne ryhtyy lähentelemään itse naista ja tulee taas torjutuksi. Mikä ei ollut ainutlaatuinen tapahtuma näiden kahden välillä.

Sanon ihan suoraan, että iljettävää.

Olen tuossa viimevuotisen Slutwalk-keskustelun päätynyt miettimään monesti sitä, miten oma ammattikunta ja ala asemoituu, kun puhutaan raiskauksista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Aina välillä joku pyytää turvallisuusvinkkejä, ja miten antaa niitä ilman että syyllistää rikoksen uhria. Se ei ole ihan yksinkertaista. Oma tämänhetkinen ajatukseni on että voidaan antaa sellaista yleistä uhkatilanteiden välttämiseen tähtäävää koulutusta mikä todennäköisesti on hyödyllistä. Ainakin itselleni siitä on ollut hyötyä (eli kiitos Turun Krav Maga-porukat!)

Koulutusta sinne ja tänne, mutta ongelman ytimeen sillä ei päästä. Hyvin harvoin raiskaaja on se varjohahmo Kaisaniemen puiston pensaikossa tai lenkkipolun varressa. Yleisimmin se on läheinen ystävä. Se Janne. Siihen harvemmin auttaa mitkään vinkit että kannattaa yöllä kulkiessa pitää avaimia kädessä tai aina liikkua jonkun tutun ihmisen kanssa.

Koska todennäköisin raiskaaja on se Janne itse.

Myytinmurtajat: Erityisturvallisuus ja alan erikoismiehet

Joskus joku kysäisi jossain minulta että mitä pirua se erityisturvallisuus oikein on. Yritän siis tässä antaa kysymykseen jonkinlaisen vastauksen.

Joskus se on itsensätehostamista. Puhutaan erityisturvallisuudesta että oltaisiin vähän erikoisempia ja vähän kovempia kundeja, riippumatta siitä että millaista keikkaa heittää. Se on karu totuus.

Joskus se on sitä että löytyy valmiuksia hankalampiinkin toimeksiantoihin. Tällaisia firmoja on Suomessa suhteellisen harvassa, mutta niitä on. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka Barbwire Oy Turusta.

Joskus se tarkoittaa sitä että firmassa on sattumalta erityisosaamista, vaikkapa yksityisen sektorin talousrikostutkintaan.

Mitä se sitten minulle Novemberissä tarkoittaa? No, oma taustani on ennen kaikkea yksityisetsivähommissa. Se on perinteisesti tarkoittanut että ollaan vähän niinkuin turvallisuusalan sekatyömiehiä, vaikka varsinaisesti yksityisetsivätoimeksiannot ovat lähinnä tangentiaalisesti turvallisuusalan hommia. On tarvinnut opetella kaikenlaista, tehdä kaikenlaista ja siinä on sitten kertynyt nippu valmiuksia erilaisiin tehtäviin. Vaikka uhkakuva-analyysi voisi olla hyvä esimerkki. Se ei ole varsinaisesti mitään rakettitiedettä, mutta siinä pitää olla jonkinlaiset pohjatiedot että osaa rakentaa asiakkaalle esitelmän siitä että mihin pitäisi varautua. Niinkuin laulussa sanotaan, sinun täytyy tietää kaikki. On tarvinnut lukea rikos- ja prosessioikeutta jonkun verran, on pitänyt perehtyä siihen että mistä tietoa saa ja on tarvinnut opetella pysymään hereillä pitkillä työkeikoilla.

Olen viime aikoina jopa joutunut tutustumaan henkivartiointityöhön, mikä on olennaisesti vähemmän loistokasta kuin mitä luulisi. Dyneemaliivit hiostaa, tylsyys on murskaava ja kahvi pistää vatsan sekaisin. Plus jos sanoo tekevänsä henkivartijan töitä, kaikki pitää joko hulluna tai muuten vaan tyhmänä. Alalla ei taida olla kauhean hyvää mainetta.

Mutta, ei se että minä teen erityisturvallisuustöitä tee minusta sen kovempaa jätkää. Se on aika tärkeä pitää mielessä. Ei minua erota päivittäistavarakaupan iltavuoron vartijasta mikään muu kuin se että uhkatilanteet töissä on vähemmän todennäköisiä, noin keskimäärin.