Turvallisuuden ja toimintavapauden suhde

Yksi asia johon olen törmännyt aina silloin tällöin kun puhutaan turvallisuudesta esimerkiksi poliittisessa toiminnassa, on se että aina toimeksiantajan ja turvallisuusammattilaisen näkemykset ei kohtaa. Nimittäin, kun vaikka poliittinen järjestö hankkii ulkopuoliselta turvallisuusosaamista, menee sukset monesti ristiin.

Turvallisuusihminen ajattelee vain turvallisuutta, ellei muuta käsketä ajattelemaan. Ja hyvä niin, koska siitähän turvallisuusihminen palkkansa saa. Ongelmaksi sitten muodostuu helposti se että järjestötoiminnassa on omat lainalaisuutensa koska poliittisen järjestön päätehtävä on yhteiskuntavaikuttaminen. Yhteiskuntavaikuttamista ei voi tehdä ilman toimintavapautta.

Turvallisuuskysymykset vaikuttavat aina toimintavapauteen tavalla tai toisella, koska riskien vähentäminen tarkoittaa aina sitä että jotkut vanhat tavat toimia jäävät pois käytöstä. Se voi olla niin yksinkertainen asia kuin että toimiston ovea ryhdytään päiväsaikaankin pitämään lukossa, mistä seuraa ylimääräistä juoksemista ja etukäteissuunnittelua vierailijoiden varalta. Tai että aiemmin avoimia tilaisuuksia järjestetäänkin nyt kutsuvieraspohjalta.

Turvallisuusasiantuntijan pitääkin osata tunnistaa että missä kohtaa pitää tehdä kompromisseja, jotta asiakastahon oma toiminta ei häiriinny turvallisuustoiminnan takia liikaa. Se vaatii ammattitaitoa, kykyä kuunnella asiakasta ja tehdä kompromisseja. Kenttätyön kannalta se vaatii kykyä ottaa huomioon muuttuvat tilanteet sekä paljon improvisointitaitoa.

Syy siihen, että miksi pitää olla valmis jopa laskemaan turvallisuustasoa, on yksinkertainen. Asiakkaan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys: Asiakas haluaa tehdä jotain, kuten esimerkiksi yhteiskuntavaikuttamista. Yhteiskuntavaikuttamista ei voi tehdä sulkeutumalla lukittujen ovien, panssarilasien ja turvamiesten taakse. Poliittisen järjestön pitää säilyttää toiminnassaan tietty avoimuus ja lähestyttävyys. Turvallisuusasiantuntijan tarvitsee tuntea uhkakuvat ja nimenomaan ne todelliset uhkakuvat, että voidaan hakea ratkaisuja jotka tukee asiakkaan toimintaa eikä aiheuta asiakkaalle turhaa harmia.