Piirivartiointi: palvelu josta aika on jättänyt

Hälytysvartioinnin ( = ikkuna kilahtaa rikki yössä, hälytys lähtee ja vartija suhaa paikalle kieli vyön alla) ohella varmaankin yleisin vartiointipalvelu, jota yrityspuolelle myydään, on piirivartiointi.

Tiivistettynä se tarkoittaa, että vartija käy kohteessa jollain aikavälillä, kävelee siellä sovitun kierroksen tai istuu autossaan toteamassa, että kyllä se halli on vielä siinä paikallaan metsänreunassa. Tähän panostetaan yllättävän paljon huolimatta siitä, että piirivartiointi on aika pitkälti turhaa nykyään. Vielä joskus kahdeksankymmentäluvulla oli ihan yleistä, että esimerkiksi teollisuuslaitoksessa oli öisin paikalla vartija, joka teki tarkastuskierroksia öisin tikkikellon määräämään tahtiin. Nykyään yövartijan korvaa opiskelijajannu pikkuautossa ja tikkikellon viivakoodilukija. Jos olette ikinä ihmetelleet niitä viivakooditarroja, joissa on vartiointiliikkeen logo, ne ovat olemassa juuri tätä tarkoitusta varten.

Se, mikä tuossa touhussa niin sanotusti kusee on, että vartiointiliike haluaa tietenkin mahdollisimman suuren määrän rahaa siitä opiskelijajannusta irti. Eli myydään sama palvelu niin moneen kohteeseen kuin vain kehdataan, ja vielä siten että piirivartija myös vastaa kohteista tuleviin hälytyksiin.

Arvatkaa huviksenne, tehdäänkö niitä kierroksia ollenkaan, jos parikin hälytystä sattuu samalla yölle? No ei tehdä, koska hälytykset menevät aina kierroksien edelle tärkeysjärjestyksessä.

Rehellisyyden nimissä pitää kyllä mainita sekin että hyvällä tuurilla piiri on myyty niin täyteen, että kierroksia ei ehditä tehdä ilman hälytyksiäkään. Ja tässä taas sitten toimii se turvallisuusalan musta laatikko: jos ei tule ongelmia, ei asiakas ikinä huomaa sitä että maksaa tyhjästä. Luonnollisesti, jos asiakas valittaa niin asiakas saattaa saada liikkeeltä hyvitystä, mutta toimintamallit eivät tietenkään vaihdu. Ja miksi vaihtuisivat? Keskimääräisellä pk-yrittäjällä ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia lähteä laajemmin selvittämään, mitä vartiointiliike oikeastaan puuhaa.

Jos minulta kysytään, lähestymistapoja tuon vyyhdin purkamiseksi on kaksi.

1: Hankkiudutaan kokonaan eroon piirivartioinnista, korvataan se hälytysvartioinnilla ja ajanmukaisella rikosilmaisinlaitteistolla. Rikosilmaisinlaitteisto kannattaa joka tapauksessa hankkia, ihan vaan siksi, että saa vakuutuksista jonkun prosentin pois. Lisäksi toimivat hälyttimet ovat ympärivuorokautisesti läsnäolevan vartiointihenkilöstön jälkeen paras suoja kenelle tahansa. Useimmissa tapauksissa tämä on paras lähestymistapa.

2: Piirivartiointi ostetaan sillä periaatteella, että oikeasti tarkkaillaan sen toteutumista ja vartiointiliikkeelle tehdään selväksi, että turvallisuuteen suhtaudutaan vakavasti, joten heidänkin toimintaansa valvotaan. Tämä on parempi vaihtoehto silloin, jos pelkkä laitteisto ei riitä tilojen turvaamiseksi. Esimerkkinä vaikkapa isompi teollisuuslaitos, jossa on useita rakennuksia, hankala sijainti ja/tai laaja alue.

Perusasiakkaalle kuitenkin hälytysvartiointi on se paras vaihtoehto, mikä kannattaa pitää mielessä kun vartiointiliikkeen kaupparatsu soittaa ovikelloa.

Niin: ja miksi palvelusta on aika jättänyt? Siksi, että konsepti on keksitty sellaisena maailmanaikana, kun ei vielä ollut nykyaikaisia hälytinlaitteita ja valvonta oli hankalampaa. Yleensä suosittelen ihmistä laitteiden tilalle, mutta tässä tapauksessa laitteet nyt vaan hoitavat hommansa paljon paremmin kuin opiskelijajannu, joka suhaa paikalle kerran yössä viideksi minuutiksi. Jos suhaa.

-Jussi Marttila