Eräänä päivänä heinäkuussa istuin assistenttini kanssa ulkosalla kahvittelemassa. Pidimme samalla pienen purkutuokion siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia Utöyan tapahtumat herättävät. Olimme molemmat aiemmin keväällä olleet töissä Vasemmistonuorten liittokokouksessa, joka oli selkeästi verrattavissa Utöyan tilaisuuteen: suuri yleisötilaisuus, poliittista sisältöä, poliittisen organisaation järjestämä.
Käsittääkseni mikään poliittinen nuorisojärjestö nykyajan Suomessa ei ennen tätä ollut käyttänyt ulkopuolista turvallisuusosaamista vastaavanlaisissa tilaisuuksissa. Saimmekin toimia eräänlaisina koelentäjinä, ja tilaisuudessa työskentely totisesti avasi silmiämme.
Poliittisessa tilaisuudessa turvallisuustoimijoina työskenteleminen näyttäytyy mielenkiintoisena etenkin Utöyan joukkomurhan jälkeen. Kylmä fakta nimittäin on, että tämänkaltaisten tragedioiden ehkäisy sillä panostuksella, minkä poliittiset järjestöt Suomessa nykyään turvallisuustoiminnalleen suovat, on täysin mahdotonta. Osittain tämä johtuu toki siitä, että Suomessa poliittisiin toimijoihin ei ole toistaiseksi suuntautunut merkittävää väkivallan uhkaa, ainakaan erityisen järjestäytyneesti. Satunnaisia tapauksia on toki ollut, mutta niidenkin suhteen tilanne harvoin on eskaloitunut väkivaltaisuuksiin.
Toinen kylmä fakta: Suomessa toimii nykyisellään useampi poliittinen ääriryhmä. Organisaation merkitys tässä on se, että Utöyan kaltaisten tapahtumien todennäköisyys nousee. Kun laittaa kaksikymmentä hullua juttelemaan keskenään, kasvaa todennäköisyys sille, että joku heistä päätyy väkivaltaiseen toimintaan muiden rohkaisemana.
Kolmas kylmä fakta: Utöya oli pelinavaus niiltä, jotka haluavat muuttaa yhteiskuntaa väkivaltaisesti. Se todistaa, että yksinäinenkin asemies voi saada aikaan hirveitä, jos on tarpeeksi tosissaan.
Kolme faktaa. Mitä johtopäätöksiä niistä pitäisi vetää? Ainakin se, että poliittisten toimijoiden pitäisi viimeistään tässä vaiheessa miettiä tarkkaan, miten panostaa turvallisuuteen. Sen voi toki olla tekemättäkin, mutta sitä voisi pitää jokseenkin vastuuttomana. Ihan yleisestikin se, että poliittisissa tapahtumissa ei satu vakavia onnettomuuksia tai järjestyshäiriöitä, on tuurikauppaa. Vaikka laivatkin purjehtivat tuurilla, ei organisaatiotasolla pitäisi niin tehdä.
Selvitetään riskit, mietitään tarkkaan miten ne minimoidaan ja varaudutaan pahimpaan. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei pelätä. Kun turvallisuustoiminta on kunnossa, ei tarvitse pelätä.
- Jussi Marttila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Kirjoitathan omalla nimelläsi. Emme enää julkaise nimettömiä kommentteja.