Varekseksi Vareksen paikalle

Törmään aina välillä kysymyksiin siitä että miten kukaan päätyy tälle alalle. Lyhyt vastaus olisi että "puoleksi vahingossa". Pidempää vastausta varten otan pohjaksi kysymykset jotka esitettiin aiemman postauksen kommenteissa.

Huomasin, että pidätte yksityisetsivätoimintaa käsittelevää blogia. Koska yksityisetsivän työt kiinnostavat minua suuresti, haluaisin esittää muutaman kysymyksen:

Kuinka helppoa alalle on ylipäätään päästä? Onko välttämätöntä olla kontakteja vai voiko toimintaan ryhtyä jo melko pienen "taustahenkilöryhmän" tuella?

Minkätyyppistä luonnetta yksityisetsivänä toimiminen vaatii/edellyttää? Onko tietynlainen "nuuskijanluonne" olennaisinta vai tarvitaanko myös jonkinasteista "varesmaisuutta"?

Kuinka hyvin alalla voi työllistää itsensä? Kuinka toimeksiantojen määrä jakaantuu yksityisten ihmisten ja yritysten välillä?

Liittyykö työhön sen luonne huomioon ottaen mitään olennaisia vaaratekijöitä? Onko työssä riskiä joutua esim. väkivallan uhriksi?

Alalle pääseminen on erittäin helppoa. Muuta ei tarvitse kuin sen verran lukupäätä, että saa suoritettua vartijakoulutukset. Se on se minimivaatimus sille, että voi tehdä töitä yksityisetsivänä. Työpaikat taas ovat melko harvassa siksi että alalla ei ole kuin muutama firma jolla on useampi työntekijä ylipäätään: minulta on pariin otteeseen kyselty töitä ja en ole sellaisia voinut kenellekään tarjota tähän mennessä. Ehkä joskus tulevaisuudessa voinkin.

Jos opiskelee lain vaatimat kolme osioita turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnosta, voi perustaa yrityksen ja hakea vartioimisliikelupaa. Totuus on ikävä kyllä se että todennäköisyys menestyä jos kylmiltään lähtee alalle on aika pieni. Jos taas on paljon kontakteja ja paljon asiakkaita tiedossa samantien kun avaa toimistonsa ovet, mahdollisuudet paranevat olennaisesti. Kontakteja kannattaa olla, siis. Erityisesti kun koskaan ei tiedä että minkälaista apua saattaa joltakulta tarvita.

Työ vaatii tiettyä asennetta: työajat vaihtelee radikaalisti, iso osa töitä menee lähinnä odotellessa että jotain tapahtuisi ja jostain syystä kaikki kenttätyö vaatii aina ajamista kaatosateessa. Miksi näin on, en tiedä. Nokkeluus, hyvät yleistiedot ja kyky hankkia tietoja sieltä sun täältä on ne perusasiat mitä minä hakisin yksityisetsivästä. Kyky oppia uutta on aina myös plussaa: itse olen saanut tänä vuonna perehtyä moneen uuteen asiaan, kuten esimerkiksi älypuhelimien sielunelämään. Vares-kirjoista kannattaa oppia se että Vares yleensä tekee työnsäkin eikä pelkästään ryyppää. Juoppo sekundapoliisi on vähän niinkuin mennyttä maailmaa.

Alalla voi työllistää itsensä juuri niin hyvin kuin osaa markkinoida. November Securityllä on kohtuullisen hyvä markkinointitiimi ja olemme osanneet avata uusia markkinoita alueilta missä turvallisuusbisnes ei ole perinteisesti toiminut. Tällä hetkellä minua työllistää eniten yksityisasiakkaat, mutta toivomus olisi toki lisätä yritysasiakkaiden määrää mahdollisimman paljon.

Yksityisetsivän työssä, niinkuin missä tahansa työssä, on tietty väkivallan riski läsnä. En kuitenkaan menisi liioittelemaan sitä, koska suurimmat riskit taitaa liittyä siihen että joutuu autoilemaan paljon. Meinasin myös eilen liukastua loskassa asiakastapaamisen jälkeen. Autossa istuminen käy toki myös selän päälle helposti. Jos saa vaikka tutkimuksen kohteelta kuonoonsa, todennäköisyys on sen puolella että on mokannut jotenkin. Itse olen pitänyt sitä linjaa, että jos vaikka seuranta vaikuttaa siltä että kohde on siitä tietoinen, pistän siltä päivältä pillit pussiin. Se vähentää riskejä olennaisesti.